Myyjän virhevastuusta ja takuusta kuluttajankaupassa
HEINILÄ, RIIKKA-MARI (2007)
HEINILÄ, RIIKKA-MARI
2007
Yritysjuridiikka - Business Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17129
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17129
Tiivistelmä
Kauppa on sopimus, jossa myyjä luovuttaa esineen omistusoikeuden ostajalle rahavastiketta vastaan. Kauppaa kutsutaan kuluttajankaupaksi, jos ostajana on kuluttaja ja myyjänä elinkeinonharjoittaja. Tärkeimmät kuluttajankaupassa esiin tulevia kysymyksiä koskevat säännökset on koottu kuluttajansuojalain 5 lukuun. Kuluttajansuojalaki kokonaisuudessaan koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. 5 luvun säännökset koskevat kuitenkin ainoastaan tavaran kauppaa, jossa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella kuluttajansuojalain kuluttajankauppaa koskevia virhe-, takuu- ja reklamaatiosäännöksiä. Tarkastelun tavoitteena on selvittää milloin tavarassa kuluttajansuojalain 5 luvun mukaan on virhe, miten takuu vaikuttaa tähän virhearviointiin sekä miten kuluttajan on toimittava saadakseen myyjä vastuuseen virheestä. Kuluttajansuojalain virhesäännökset rakentuvat suurelta osin kauppalain mallin mukaan. Tutkielmassa tehdäänkin kauttaaltaan vertailuja kauppalakiin lakien välillä vallitsevien yhtäläisyyksien ja erojen esiin tuomiseksi.
Tutkimusote on oikeusdogmaattinen. Tutkimusongelmaa tarkastellaan kuluttajansuojalain 5 luvun näkökulmasta. Tutkimuksen pohjana käytetään kuluttajansuojalain lisäksi lainvalmisteluaineistoa ja oikeuskirjallisuutta. Koska kuluttajansuojalain virhesäännökset rakentuvat kauppalain mallin mukaan, myös kauppalailla ja kauppalakia käsittelevällä oikeuskirjallisuudella on painoarvoa tutkimuksessa. Oikeuskäytäntöä ja kuluttajavalituslautakunnan ratkaisuja on aiheesta runsaasti tarjolla ja ne muodostavatkin keskeisen osan tutkielmaa.
Kuluttajansuojalain yleisen virhesäännöksen mukaan virheen määrittelyn lähtökohtana on sopimus. Mikäli sopimus on puutteellinen turvaudutaan kuluttajansuojalain täsmentäviin säännöksiin. Kuluttajansuojalaissa on yleisen virhesäännöksen lisäksi joukko muita virhesäännöksiä, joissa niin ikään määritellään milloin tavarassa on virhe. Tavaran virheellisyyttä arvioidaan lähtökohtaisesti sen mukaan, millainen tavara ominaisuuksiltaan on vaaranvastuun siirtyessä myyjältä ostajalle. Antamalla takuun tai muun vastaavanlaisen sitoumuksen myyjä ei voi rajoittaa niitä oikeuksia, jotka ostajalla virheen perusteella lain mukaan on. Myyjän virhevastuu ei pääty takuun päättyessä. Ostaja ei pääsääntöisesti voi vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän virheen havaitsi tai hänen olisi pitänyt se havaita. Kuluttajankaupassa virheilmoitus voidaan aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja havaitsi virheen ja se voidaan tehdä myös kaupan myyjän lukuun välittäneelle elinkeinonharjoittajalle.
Asiasanat: kuluttajankauppa, kuluttaja, virhe, takuu, reklamaatio
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella kuluttajansuojalain kuluttajankauppaa koskevia virhe-, takuu- ja reklamaatiosäännöksiä. Tarkastelun tavoitteena on selvittää milloin tavarassa kuluttajansuojalain 5 luvun mukaan on virhe, miten takuu vaikuttaa tähän virhearviointiin sekä miten kuluttajan on toimittava saadakseen myyjä vastuuseen virheestä. Kuluttajansuojalain virhesäännökset rakentuvat suurelta osin kauppalain mallin mukaan. Tutkielmassa tehdäänkin kauttaaltaan vertailuja kauppalakiin lakien välillä vallitsevien yhtäläisyyksien ja erojen esiin tuomiseksi.
Tutkimusote on oikeusdogmaattinen. Tutkimusongelmaa tarkastellaan kuluttajansuojalain 5 luvun näkökulmasta. Tutkimuksen pohjana käytetään kuluttajansuojalain lisäksi lainvalmisteluaineistoa ja oikeuskirjallisuutta. Koska kuluttajansuojalain virhesäännökset rakentuvat kauppalain mallin mukaan, myös kauppalailla ja kauppalakia käsittelevällä oikeuskirjallisuudella on painoarvoa tutkimuksessa. Oikeuskäytäntöä ja kuluttajavalituslautakunnan ratkaisuja on aiheesta runsaasti tarjolla ja ne muodostavatkin keskeisen osan tutkielmaa.
Kuluttajansuojalain yleisen virhesäännöksen mukaan virheen määrittelyn lähtökohtana on sopimus. Mikäli sopimus on puutteellinen turvaudutaan kuluttajansuojalain täsmentäviin säännöksiin. Kuluttajansuojalaissa on yleisen virhesäännöksen lisäksi joukko muita virhesäännöksiä, joissa niin ikään määritellään milloin tavarassa on virhe. Tavaran virheellisyyttä arvioidaan lähtökohtaisesti sen mukaan, millainen tavara ominaisuuksiltaan on vaaranvastuun siirtyessä myyjältä ostajalle. Antamalla takuun tai muun vastaavanlaisen sitoumuksen myyjä ei voi rajoittaa niitä oikeuksia, jotka ostajalla virheen perusteella lain mukaan on. Myyjän virhevastuu ei pääty takuun päättyessä. Ostaja ei pääsääntöisesti voi vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän virheen havaitsi tai hänen olisi pitänyt se havaita. Kuluttajankaupassa virheilmoitus voidaan aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja havaitsi virheen ja se voidaan tehdä myös kaupan myyjän lukuun välittäneelle elinkeinonharjoittajalle.
Asiasanat: kuluttajankauppa, kuluttaja, virhe, takuu, reklamaatio