Naisten erotarinoita - millaista on olla eronnut nainen, jolla on lapsia
RUMMUKAINEN, ANNE (2007)
RUMMUKAINEN, ANNE
2007
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17101
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17101
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on suomalaisen naisen ja äidin av(i)oero. Ero käsitetään tutkimuksessa prosessina, joka alkaa jo parisuhteessa ollessa ja päättyy joskus juridisen eron jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia haastateltujen naisten kokemuksia avio- tai avoerosta: kuvailla ja ymmärtää eroprosessien kulkua sekä niihin liittyviä tuntemuksia. Kiinnostuksen kohteena on myös eron terveysulottuvuus. Miten erotarinoissa puhutaan terveydestä? Millainen uhka terveydelle ja hyvinvoinnille ero näyttää olevan?
Johdannossa kerrotaan suomalaisen naisen sekä avioerojen historiasta ja esitellään aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Teoriaosuudessa esitellään hyvinvointiin, elämänhallintaan, naiseuteen, elämänkulkuun ja kehitykseen liittyvää teoriatietoa, jolla ajatellaan olevan merkitystä eroprosessiin ja/tai sen kokemiseen. Teoriaosuuden lopussa paneudutaan itse eroprosessiin: mitä kaikkea on mahdollisesti koettu jo ennen eroa (parisuhteen ja perheen vaiheet), millaisista vaiheista eroprosessi koostuu, miten eroja tyypitellään ja mihin kaikkeen ero naisen elämässä vaikuttaa.
Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa seitsemän Eron jälkeen -vertaistukitoimintaan osallistunutta naista on kertonut tutkijalle erotarinansa. Haastatellut ovat 30-41 -vuotiaita ja heillä on yhteiset lapset ja pitkä suhde entisen puolison kanssa. Haastattelujen kesto on ollut keskimäärin kaksi ja puoli tuntia. Avoimen haastattelun menetelmällä on haluttu tavoittaa haastateltavan itsensä kokemus: millaista on olla eronnut nainen, jolla on lapsia.
Aineistoa analysoitaessa tulevat esille kerrottujen tarinoiden yhteiset ja eroavat piirteet. Saadaan nelikenttä, jonka avulla pystytään karkeasti tyypittelemään erilaisia tarinallisia peruspiirteitä tai juonia jätettyjen ja jättäjien tarinoiden välille riippuen siitä, millaisena he ex-puolisonsa kuvasivat ja kokivat. Osalla haastateltavista eroprosessi oli vielä hyvin keskeneräinen. Todennäköisesti juuri tästä keskeneräisyydestä johtuu, ettei kaikkia tarinoita pystytty sijoittamaan valmiisiin tarinamuotteihin; ne eivät olleet vielä valmiita tarinoita, niistä puuttui loppu. Haastateltavat olivat pikemminkin jatkumolla menetys jumittuminen selviytyminen kasvu. Juonen löytäminen oli keskeneräisissä tarinoissa vaikeaa; tunnelma oli lähinnä kaoottinen ja/tai jumittunut. Mallitarinat onkin koottu kahdesta samaan nelikentän lokeroon kuuluvasta tarinasta, mikä mahdollisti sen, että kaikki mallitarinat - huonon miehen jättämä nainen, huonon miehen jättäjä, hyvän miehen jättämä nainen ja hyvän miehen jättäjä - saivat lopun.
Haastateltujen puhetta analysoitaessa huomio kiinnittyi heidän haluunsa puhua eron syistä, vaikka niistä ei kertaakaan kysytty. Eron syyt ja ylipäätään eron ymmärrettäväksi tekeminen - todennäköisesti sekä itselle että haastattelijalle - vaikuttaa hyvin tärkeältä haastatelluille. Myös psyykkiseksi määriteltyä puhetta oli paljon; se oli puhetta, jossa haastateltava kertoo jaksamisestaan, huolistaan, tuntemuksistaan tai kokemuksistaan. Kaikille haastatelluille oli yhteistä puhe eron kaaosmaisuudesta, paperi- ja puhelinrumbasta. Fyysiseksi määriteltyä terveyspuhetta oli yllättävän vähän. Kuitenkin fyysisyys ilmeni haastatteluissa erilaisena kipuiluna ja väsymyksenä. Lapsista puhuttiin paljon ja heidän roolinsa oli haastateltujen naisten elämässä suuri. Mielenkiintoista oli myös naisten suhtautuminen ex-puolison uuteen naisystävään.
Eron vaikutus naisen hyvin- ja pahoinvointiin on haastattelujen perusteella selkeä. Jättäjät kokevat, ettei heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota; itsesyytökset ja avun tarpeen kieltäminen tekevät eroista vaikeita. Jätettyjen kohdalla taas erovalmiuden puuttuminen, elämän kaoottisuus ja mielenterveyspalvelujen käytön tarpeellisuus erokriisissä tulevat selvästi esille. Onpa jättäjä tai jätetty, monet asiat muuttuvat eron myötä. Eron raskaus liittyy osaltaan juuri monien asioiden samanaikaiseen muuttumiseen. Myös eron jälkeisellä vanhemmuuden muodolla ja yhteistyön sujumisella ex -puolison kanssa näyttää olevan selkeä yhteys naisen vointiin. Mitä helpommin ex-puolisot kykenevät tekemään yhteistyötä lastensa hyvinvoinnin eteen, sitä paremmin naiset kokevat voivansa ja päinvastoin. Vaikka ero on haastatelluille naisille/äideille erittäin raskas elämänkokemus, on siinä mahdollisuus myös parempaan. Tämä näkyy myös mallitarinoissa.
Asiasanat: nainen, avioero, avoero, eroprosessi, kokemus, terveys, tarinallisuus
Johdannossa kerrotaan suomalaisen naisen sekä avioerojen historiasta ja esitellään aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Teoriaosuudessa esitellään hyvinvointiin, elämänhallintaan, naiseuteen, elämänkulkuun ja kehitykseen liittyvää teoriatietoa, jolla ajatellaan olevan merkitystä eroprosessiin ja/tai sen kokemiseen. Teoriaosuuden lopussa paneudutaan itse eroprosessiin: mitä kaikkea on mahdollisesti koettu jo ennen eroa (parisuhteen ja perheen vaiheet), millaisista vaiheista eroprosessi koostuu, miten eroja tyypitellään ja mihin kaikkeen ero naisen elämässä vaikuttaa.
Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa seitsemän Eron jälkeen -vertaistukitoimintaan osallistunutta naista on kertonut tutkijalle erotarinansa. Haastatellut ovat 30-41 -vuotiaita ja heillä on yhteiset lapset ja pitkä suhde entisen puolison kanssa. Haastattelujen kesto on ollut keskimäärin kaksi ja puoli tuntia. Avoimen haastattelun menetelmällä on haluttu tavoittaa haastateltavan itsensä kokemus: millaista on olla eronnut nainen, jolla on lapsia.
Aineistoa analysoitaessa tulevat esille kerrottujen tarinoiden yhteiset ja eroavat piirteet. Saadaan nelikenttä, jonka avulla pystytään karkeasti tyypittelemään erilaisia tarinallisia peruspiirteitä tai juonia jätettyjen ja jättäjien tarinoiden välille riippuen siitä, millaisena he ex-puolisonsa kuvasivat ja kokivat. Osalla haastateltavista eroprosessi oli vielä hyvin keskeneräinen. Todennäköisesti juuri tästä keskeneräisyydestä johtuu, ettei kaikkia tarinoita pystytty sijoittamaan valmiisiin tarinamuotteihin; ne eivät olleet vielä valmiita tarinoita, niistä puuttui loppu. Haastateltavat olivat pikemminkin jatkumolla menetys jumittuminen selviytyminen kasvu. Juonen löytäminen oli keskeneräisissä tarinoissa vaikeaa; tunnelma oli lähinnä kaoottinen ja/tai jumittunut. Mallitarinat onkin koottu kahdesta samaan nelikentän lokeroon kuuluvasta tarinasta, mikä mahdollisti sen, että kaikki mallitarinat - huonon miehen jättämä nainen, huonon miehen jättäjä, hyvän miehen jättämä nainen ja hyvän miehen jättäjä - saivat lopun.
Haastateltujen puhetta analysoitaessa huomio kiinnittyi heidän haluunsa puhua eron syistä, vaikka niistä ei kertaakaan kysytty. Eron syyt ja ylipäätään eron ymmärrettäväksi tekeminen - todennäköisesti sekä itselle että haastattelijalle - vaikuttaa hyvin tärkeältä haastatelluille. Myös psyykkiseksi määriteltyä puhetta oli paljon; se oli puhetta, jossa haastateltava kertoo jaksamisestaan, huolistaan, tuntemuksistaan tai kokemuksistaan. Kaikille haastatelluille oli yhteistä puhe eron kaaosmaisuudesta, paperi- ja puhelinrumbasta. Fyysiseksi määriteltyä terveyspuhetta oli yllättävän vähän. Kuitenkin fyysisyys ilmeni haastatteluissa erilaisena kipuiluna ja väsymyksenä. Lapsista puhuttiin paljon ja heidän roolinsa oli haastateltujen naisten elämässä suuri. Mielenkiintoista oli myös naisten suhtautuminen ex-puolison uuteen naisystävään.
Eron vaikutus naisen hyvin- ja pahoinvointiin on haastattelujen perusteella selkeä. Jättäjät kokevat, ettei heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota; itsesyytökset ja avun tarpeen kieltäminen tekevät eroista vaikeita. Jätettyjen kohdalla taas erovalmiuden puuttuminen, elämän kaoottisuus ja mielenterveyspalvelujen käytön tarpeellisuus erokriisissä tulevat selvästi esille. Onpa jättäjä tai jätetty, monet asiat muuttuvat eron myötä. Eron raskaus liittyy osaltaan juuri monien asioiden samanaikaiseen muuttumiseen. Myös eron jälkeisellä vanhemmuuden muodolla ja yhteistyön sujumisella ex -puolison kanssa näyttää olevan selkeä yhteys naisen vointiin. Mitä helpommin ex-puolisot kykenevät tekemään yhteistyötä lastensa hyvinvoinnin eteen, sitä paremmin naiset kokevat voivansa ja päinvastoin. Vaikka ero on haastatelluille naisille/äideille erittäin raskas elämänkokemus, on siinä mahdollisuus myös parempaan. Tämä näkyy myös mallitarinoissa.
Asiasanat: nainen, avioero, avoero, eroprosessi, kokemus, terveys, tarinallisuus