Suomi pikkuveljen silmin. Kolmen virolaisten päivälehden Suomi-kirjoittelun diskurssianalyyttista tarkastelua
KORHONEN, ARJA (2007)
KORHONEN, ARJA
2007
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17057
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17057
Tiivistelmä
Virossa Suomi on medianäkyvyyden osalta suurvalta. Tutkielmassani selvitän millaista Suomi-kuvaa kolme merkittävintä päivälehteä, Postimees, Eesti Päevaleht ja SL Õhtuleht kirjoituksissaan rakentavat. Lehtitekstien retorisia keinoja analysoimalla olen tunnistanut ensisijaiset puhetavat, joilla Suomea ja suomalaisia merkityksellistetään, ja kriittisen diskurssianalyysin hengessä olen etsinyt niitä kulttuurisia ajattelumalleja ja ideologioita, joita puhetavat kantavat mukanaan. Muita keskeisiä lähtökohtia työssäni ovat kulttuurisen muistin ja kansallisen identiteetin käsitteet. Suomi-diskurssit ovat historiallisesti kehittyneitä ja ne poimivat ilmaisunsa kulttuurisesta ’lausumien arkistosta’ jopa yli sadan vuoden takaa.
Aineistostani nousi esiin kolme suhteellisen tasavahvaa puhetapaa. Niistä yleisin, mallimaa luo Suomesta kuvaa skandinaavisena hyvinvointivaltiona, josta Viron tulisi ottaa oppia. Sen taustalla oleva historiallinen ajattelumalli esittää Suomen olevan kehityksessä edellä ja tekevän oikeita ratkaisuja. Pikkuveli taas haluaa haastaa Suomen, ja diskurssi konstruoi Viron ja virolaisten paremmuutta. Suomeen liitetään mielikuvia takapajuisuudesta, välinpitämättömyydestä ja hyväksikäytöstä. Heimodiskurssi korostaa läheisyyttä ja vertaisuutta luomalla suomalaisista ja virolaisista sisäryhmän ja Suomesta turvallisen selustan. Heimodiskurssi vaikuttaa lisäksi muihin puhetapoihin ohjaamalla katseen nimenomaan Suomeen.
Kansallinen identiteetti rakentuu pitkälti vertailun varassa, jolloin siihen vaikuttaa tehdäänkö vertailuja ylös- vai alaspäin. Viron mediassa suomalainen turisti joutuu usein altavastaajaksi kun pikkuveljen identiteetti kaipaa vahvistusta. Erottautumisen lisäksi identiteettiä luodaan samaistumisen kautta. Virolaisten kansallisessa identiteetissä suomalaisilla onkin poikkeuksellinen asema, jota esimerkiksi heimodiskurssin läheisyyshakuisuus kuvastaa.
Viron 2000-luvun yhteiskunnallinen ilmapiiri muodostaa Suomi-diskurssien sosiokulttuurisen kontekstin. Puhetavat sisältävät vahvoja ideologisia painotuksia, jotka korostuvat kun kyseessä ovat kansakunnan ydinkysymykset, turvallisuus- ja talouspolitiikka. Pikkuveli ja mallimaa purkavat toistensa kuvia, ja niissä esimerkiksi Suomen suhteet Venäjään tai yhteiskunnallinen solidaarisuus konstruoituvat puhujasta riippuen joko kannatettaviksi tai vastustettaviksi arvoiksi ja valinnoiksi. Puhetavoilla on siten linkkinsä vallitsevaan ultraliberalistiseen diskurssiin ja toisaalta sitä vastustaviin ääniin Virossa. Heimodiskurssilla taas on kansallista homogeenisyyttä vahvistava ulottuvuus, joka toiseuttaa suomenruotsalaiset ja implisiittisesti myös vironvenäläiset.
Sekä Virossa että Suomessa mediaa on syytetty naapurikuvan negatiivisuudesta. Määrällisen sisällönerittelyn perusteella Suomi-kuva näyttää kuitenkin pääsääntöisen positiiviselta. Ristiriitaisen aineksen suuri määrä vihjaa keskenään kamppaileviin diskursseihin. Runsaasta uutisoinnista huolimatta kuvaa voi silti pitää verraten ohuena.
Hakusanat: Suomi-kuva, naapurikuva, kansallinen identiteetti, kulttuurinen muisti
Aineistostani nousi esiin kolme suhteellisen tasavahvaa puhetapaa. Niistä yleisin, mallimaa luo Suomesta kuvaa skandinaavisena hyvinvointivaltiona, josta Viron tulisi ottaa oppia. Sen taustalla oleva historiallinen ajattelumalli esittää Suomen olevan kehityksessä edellä ja tekevän oikeita ratkaisuja. Pikkuveli taas haluaa haastaa Suomen, ja diskurssi konstruoi Viron ja virolaisten paremmuutta. Suomeen liitetään mielikuvia takapajuisuudesta, välinpitämättömyydestä ja hyväksikäytöstä. Heimodiskurssi korostaa läheisyyttä ja vertaisuutta luomalla suomalaisista ja virolaisista sisäryhmän ja Suomesta turvallisen selustan. Heimodiskurssi vaikuttaa lisäksi muihin puhetapoihin ohjaamalla katseen nimenomaan Suomeen.
Kansallinen identiteetti rakentuu pitkälti vertailun varassa, jolloin siihen vaikuttaa tehdäänkö vertailuja ylös- vai alaspäin. Viron mediassa suomalainen turisti joutuu usein altavastaajaksi kun pikkuveljen identiteetti kaipaa vahvistusta. Erottautumisen lisäksi identiteettiä luodaan samaistumisen kautta. Virolaisten kansallisessa identiteetissä suomalaisilla onkin poikkeuksellinen asema, jota esimerkiksi heimodiskurssin läheisyyshakuisuus kuvastaa.
Viron 2000-luvun yhteiskunnallinen ilmapiiri muodostaa Suomi-diskurssien sosiokulttuurisen kontekstin. Puhetavat sisältävät vahvoja ideologisia painotuksia, jotka korostuvat kun kyseessä ovat kansakunnan ydinkysymykset, turvallisuus- ja talouspolitiikka. Pikkuveli ja mallimaa purkavat toistensa kuvia, ja niissä esimerkiksi Suomen suhteet Venäjään tai yhteiskunnallinen solidaarisuus konstruoituvat puhujasta riippuen joko kannatettaviksi tai vastustettaviksi arvoiksi ja valinnoiksi. Puhetavoilla on siten linkkinsä vallitsevaan ultraliberalistiseen diskurssiin ja toisaalta sitä vastustaviin ääniin Virossa. Heimodiskurssilla taas on kansallista homogeenisyyttä vahvistava ulottuvuus, joka toiseuttaa suomenruotsalaiset ja implisiittisesti myös vironvenäläiset.
Sekä Virossa että Suomessa mediaa on syytetty naapurikuvan negatiivisuudesta. Määrällisen sisällönerittelyn perusteella Suomi-kuva näyttää kuitenkin pääsääntöisen positiiviselta. Ristiriitaisen aineksen suuri määrä vihjaa keskenään kamppaileviin diskursseihin. Runsaasta uutisoinnista huolimatta kuvaa voi silti pitää verraten ohuena.
Hakusanat: Suomi-kuva, naapurikuva, kansallinen identiteetti, kulttuurinen muisti