Liikeanturilla mitattujen hengityshäiriöiden esiintyvyys unilaboratoriopotilaille
ELOMAA, ELLA (2012)
ELOMAA, ELLA
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-02-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22177
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22177
Tiivistelmä
Unenaikaiset hengityshäiriöt ovat väestössä melko yleisiä. Yleisimmäksi arvioitu hengityshäiriö on obstruktiivinen uniapnea, jossa ylähengitystiet ahtautuvat toistuvasti unen aikana. Tästä aiheutuva hiilidioksidipitoisuuden kohoaminen ja happikyllästeisyyden lasku johtavat havahtumiseen.
Heikommin tunnetaan pitkäkestoinen osittainen ylähengitystieahtauma, joka näkyy varsinkin Suomessa käytettävissä unipatjamittauksissa (StaticCharge Sensitive Bed ja Emfit) kohonneena hengitysvastuksena (increased respiratory resistance, IRR). Häiriön esiintyvyyttä tai merkitystä ei toistaiseksi tunneta, mutta tiedetään, että vaikka häiriöstä kärsivien unenlaatu on objektiivisesti mitattuna parempi kuin uniapneapotilaiden, potilaat itse kokevat nukkuvansa yhtä huonosti kuin uniapneapotilaat keskimäärin. Lisäksi unipatjalla mitatun pitkäkestoisen ahtauman aikana negatiivinen esofagaalinen paine nousee, mikä saattaa vaikeuttaa laskimopaluuta alaruumiista ja altistaa siten sydän- ja verisuonisairauksille.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkäkestoisen ylähengitystieahtauman esiintyvyyttä ja sen mahdollisesti potilaalle aiheuttamien päiväoireiden voimakkuutta sekä hengityshäiriön vaikutusta unen laatuun.
Aineistona olivat yhden kalenterivuoden aikana patjamittauksen sisältävään laajaan unipolygrafiaan tulleet potilaat (n=104), joista oli aiempaa työtä varten selvitetty mm. havahtumisindeksi ja apneahypopneaindeksi, painoindeksi, General Health Questionnaireja Epsworth Sleepiness Scale pisteet. Emfitpatjasignaalit luokiteltiin 3 minuutin jaksoissa (epokeissa) yhdeksään luokkaan, joiden prosentuaalinen osuus laskettiin nukutusta ajasta. Tämän sekä apneahypopneaindeksin perusteella unenaikaisista hengityshäiriöistä kärsivät potilaat jaoteltiin uniapneasta, ylähengitystieahtaumasta tai molemmista kärsiviksi, ja näitä ryhmiä vertailtiin keskenään mm. painoindeksin, uniparametrien ja päiväaikaisten haittojen suhteen.
Vaikka pelkästä ylähengitystieahtaumasta kärsivien joukko jäi pieneksi (n=8), tutkimus vahvisti olettamusta, että osittainen ylähengitystieahtauma on todellinen häiriö, joka saattaa aiheuttaa yhtä paljon päiväaikaista haittaa kuin obstruktiivinen uniapnea. Nämä potilaat myös osoittautuivat harvemmin ylipainoisiksi kuin uniapneapotilaat.
Hakusanat: osittainen pitkäkestoinen ylähengitystieahtauma, unenaikaiset hengityshäiriöt, unipatja
Heikommin tunnetaan pitkäkestoinen osittainen ylähengitystieahtauma, joka näkyy varsinkin Suomessa käytettävissä unipatjamittauksissa (StaticCharge Sensitive Bed ja Emfit) kohonneena hengitysvastuksena (increased respiratory resistance, IRR). Häiriön esiintyvyyttä tai merkitystä ei toistaiseksi tunneta, mutta tiedetään, että vaikka häiriöstä kärsivien unenlaatu on objektiivisesti mitattuna parempi kuin uniapneapotilaiden, potilaat itse kokevat nukkuvansa yhtä huonosti kuin uniapneapotilaat keskimäärin. Lisäksi unipatjalla mitatun pitkäkestoisen ahtauman aikana negatiivinen esofagaalinen paine nousee, mikä saattaa vaikeuttaa laskimopaluuta alaruumiista ja altistaa siten sydän- ja verisuonisairauksille.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkäkestoisen ylähengitystieahtauman esiintyvyyttä ja sen mahdollisesti potilaalle aiheuttamien päiväoireiden voimakkuutta sekä hengityshäiriön vaikutusta unen laatuun.
Aineistona olivat yhden kalenterivuoden aikana patjamittauksen sisältävään laajaan unipolygrafiaan tulleet potilaat (n=104), joista oli aiempaa työtä varten selvitetty mm. havahtumisindeksi ja apneahypopneaindeksi, painoindeksi, General Health Questionnaireja Epsworth Sleepiness Scale pisteet. Emfitpatjasignaalit luokiteltiin 3 minuutin jaksoissa (epokeissa) yhdeksään luokkaan, joiden prosentuaalinen osuus laskettiin nukutusta ajasta. Tämän sekä apneahypopneaindeksin perusteella unenaikaisista hengityshäiriöistä kärsivät potilaat jaoteltiin uniapneasta, ylähengitystieahtaumasta tai molemmista kärsiviksi, ja näitä ryhmiä vertailtiin keskenään mm. painoindeksin, uniparametrien ja päiväaikaisten haittojen suhteen.
Vaikka pelkästä ylähengitystieahtaumasta kärsivien joukko jäi pieneksi (n=8), tutkimus vahvisti olettamusta, että osittainen ylähengitystieahtauma on todellinen häiriö, joka saattaa aiheuttaa yhtä paljon päiväaikaista haittaa kuin obstruktiivinen uniapnea. Nämä potilaat myös osoittautuivat harvemmin ylipainoisiksi kuin uniapneapotilaat.
Hakusanat: osittainen pitkäkestoinen ylähengitystieahtauma, unenaikaiset hengityshäiriöt, unipatja