Hoito-ohjeistuksen vaikutus raskausviikoilla 9-12 suoritettavan lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen hoitoprosessiin
NIEMELÄ, ANU-MARIA (2012)
NIEMELÄ, ANU-MARIA
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-01-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22061
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22061
Tiivistelmä
Suomessa tehdään vuosittain noin 11 000 raskaudenkeskeytystä, ja jo lähes 90 % keskeytyksistä suoritetaan lääkkeellisesti. Lääkkeellisen menetelmän käyttö on yleistynyt myös raskausviikoilla 9–12, ja menetelmä on osoittautunut tehokkaaksi ja turvalliseksi myös tässä raskauden vaiheessa. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kaikki raskaudenkeskeytykset hoidetaan ensisijaisesti lääkkeellisesti ja yli 9-viikkoisissa raskauksissa hoito tapahtuu naistentautien osastolla.
2000-luvulla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettavien raskaudenkeskeytysten määrä lisääntyi voimakkaasti kaupunginsairaalan resurssipulan vuoksi. Lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen hoitoprosessin tehostamiseksi vuonna 2006 Tampereen yliopistollisen sairaalan naistentautien poliklinikassa käynnistettiin kehittämisprojekti, jossa laadittiin lääkkeellistä raskaudenkeskeytystä koskeva kirjallinen hoito-ohjeistus. Uusi hoito-ohjeistus otettiin käyttöön vuosien 2006–2007 vaihteessa.
Nyt toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin hoito-ohjeistuksen vaikutusta raskausviikoilla 9–12 suoritettavien lääkkeellisten raskaudenkeskeytysten hoitoprosessiin. Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 367 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2005–2008 hoidettua lääkkeellistä raskaudenkeskeytystä. Tulosten perusteella selkeä hoito-ohjeistus on muuttanut lääkkeellistä kivunlievityskäytäntöä lisäämällä ns. tavanomaisten kipulääkkeiden ja toisaalta vahvojen opiaattien käyttöä samalla kun heikkojen opiaattien käyttö on vähentynyt. Hoito-ohjeistus on myös tehostanut hoitoprosessia vähentämällä osastohoidon aikana tehtävien ultraäänitutkimusten ja päivystysajan lääkärikonsultaatioiden määrää. Tutkimusaineisto oli lähtökohtaisesti valikoitumatonta, ja mahdollisten sekoittavien tekijöiden esiintyvyys oli samansuuruista vertailtavissa aineistoissa. Tämä vähentää mahdollisia systemaattisia virhelähteitä tutkimustuloksissa. Tutkimustulokset voidaan yleistää koskemaan Suomessa osasto-olosuhteissa hoidettavia lääkkeellisiä raskaudenkeskeytyksiä, ja tulokset puoltavat selkeiden, helposti tavoitettavien ja riittävän yksityiskohtaisten hoito-ohjeistusten laatimista tarkasti rajattujen potilasryhmien hoitoon.
Asiasanat:mifepristoni, misoprostoli, myöhäinen ensimmäinen raskauskolmannes
2000-luvulla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettavien raskaudenkeskeytysten määrä lisääntyi voimakkaasti kaupunginsairaalan resurssipulan vuoksi. Lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen hoitoprosessin tehostamiseksi vuonna 2006 Tampereen yliopistollisen sairaalan naistentautien poliklinikassa käynnistettiin kehittämisprojekti, jossa laadittiin lääkkeellistä raskaudenkeskeytystä koskeva kirjallinen hoito-ohjeistus. Uusi hoito-ohjeistus otettiin käyttöön vuosien 2006–2007 vaihteessa.
Nyt toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin hoito-ohjeistuksen vaikutusta raskausviikoilla 9–12 suoritettavien lääkkeellisten raskaudenkeskeytysten hoitoprosessiin. Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 367 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2005–2008 hoidettua lääkkeellistä raskaudenkeskeytystä. Tulosten perusteella selkeä hoito-ohjeistus on muuttanut lääkkeellistä kivunlievityskäytäntöä lisäämällä ns. tavanomaisten kipulääkkeiden ja toisaalta vahvojen opiaattien käyttöä samalla kun heikkojen opiaattien käyttö on vähentynyt. Hoito-ohjeistus on myös tehostanut hoitoprosessia vähentämällä osastohoidon aikana tehtävien ultraäänitutkimusten ja päivystysajan lääkärikonsultaatioiden määrää. Tutkimusaineisto oli lähtökohtaisesti valikoitumatonta, ja mahdollisten sekoittavien tekijöiden esiintyvyys oli samansuuruista vertailtavissa aineistoissa. Tämä vähentää mahdollisia systemaattisia virhelähteitä tutkimustuloksissa. Tutkimustulokset voidaan yleistää koskemaan Suomessa osasto-olosuhteissa hoidettavia lääkkeellisiä raskaudenkeskeytyksiä, ja tulokset puoltavat selkeiden, helposti tavoitettavien ja riittävän yksityiskohtaisten hoito-ohjeistusten laatimista tarkasti rajattujen potilasryhmien hoitoon.
Asiasanat:mifepristoni, misoprostoli, myöhäinen ensimmäinen raskauskolmannes