"Hyvinvointityö on se fokus" - Tapaustutkimus palvelurakennemuutoksen merkityksestä ja kumppanuuden rakentumisesta kunnan ja kolmannen sektorin välillä Hämeenlinnan päihdehuollossa
KARINSALO, RITVA (2010)
KARINSALO, RITVA
2010
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21656
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21656
Tiivistelmä
Tutkimuksen lähtökohtana on ollut kiinnostukseni hyvinvointivaltion kehityksestä ja kehityslinjauksista ja näiden linjausten seurauksena tapahtuvista muutoksista sosiaalipalvelujen rakenteissa. Pitkän linjan sosiaalityöntekijänä olen ollut tekemässä sosiaalityötä hyvinvointivaltion vahvistamisen aikakaudella, jolloin universaaliin ajatteluun perustuen rakennettiin oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa kaikille ja heikommassa asemassa olevista luvattiin pitää huolta. 2000-luvulle siirryttäessä puheet hyvinvointivaltion murenemisesta, joka loppumisesta, tiivistyivät yhteiskunnallisessa aikalaiskeskustelussa. Sosiaalityön siirtymästä yhä tiukentuviin normeihin ja kustannustehokkuuteen talouden puristuksessa alkoivat tuntua myös käytännön sosiaalityön tasolla. Tarve ymmärtää mitä yhteiskunnassamme on tapahtumassa laittoi tutkimusmatkani liikkeelle. Pontimena olivat aikalaiskirjoitukset ja omat kokemuksen sosiaalityön arjessa.
Tämä on tapaustutkimus, joka paikantuu Hämeenlinnan kaupungissa tehtyyn päihdehuollon palvelurakennemuutokseen ja sen tuloksena syntyneeseen kunnan ja kolmannen sektorin toimijan väliseen kumppanuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on yhtä palvelurakennemuutosta tutkimalla tuottaa tietoa ja rakentaa ymmärrystä muutoksen lähtökohdista, muutosprosessista ja muutokselleannetuista merkityksistä. Tutkimus on laadullinen ja vastaa kysymyksiin miksi, miten ja mitä. Voiko tästä yhdestä tapauksesta oppia toisia tapauksia varten, voiko tämä muutoksen toteuttamisen malli olla suhteutettavissa muiden kuntien kontekstiin ja muiden ilkeiden sosiaalisten ongelmien hoitamiseen?
Tutkimusraportti on monografia Alasuutarin maatuskamallia mukaillen. Johdantoluku avaa tutkimukseni taustat, teoreettiset viitekehykset ja tutkimustehtävän sekä kuvaa tutkimusaineiston. Sisältöluvuissa vastaan tutkimuskysymyksiin johdattaen lukijan kunkin luvun teoreettisen viitekehyksen avulla aineiston käsittelyyn ja johtopäätöksiin. Lopuksi kokoan sisältöluvut johtopäätöksiksi vastauksena kysymykseen hyvinvointivaltion suunnasta.
Tutkimuksen aineistona ovat viiden ydintoimijan teemahaastattelut, muutosprosessin aikaiset hallinnolliset asiakirjat sekä yksi nauhoitettu, kahden ydintoimijan julkisesti pitämä dialogi aiheesta kumppanuuden tulevaisuus. Omat kokemukseni muutosprosessin käynnistymisestä ovat läsnä tutkimusprosessissa. Aineiston analysoinnin perusmenetelmä on sisällönanalyysi. Haastatteluaineiston lukutapa on tulkitseva ja asiakirja-aineiston kirjaimellinen.
Tutkimuksen tuloksena syntyy kunnan ja kolmannen sektorin toimijan välinen luottamuskumppanuuden malli, jossa yhteisesti koettua, kasvavaa sosiaalista ongelmaa päätetään paikallisesti sekä ehkäistä että hoitaa asettamalla ensin yhteiset strategiset tavoitteet. Näitä ovat tämän tutkimuksen tulosten mukaan hyvinvoinnin edistäminen, päihdehaittojen ehkäisy ja sosiaalipolitiikan vahvistaminen. Mallin toteutuksessa on määriteltävä osapuolten roolit ja vastuualueet, taloudelliset reunaehdot ja seurantatavat. Tutkimustulosten mukaan uudenlaista mallia palvelurakennemuutoksissa ei synny ilman että on olemassa sosiaalinen tilaus muutokselle ja ilman että sillä on tahtovat puolestapuhujat.
Tämä tutkimus konstruoituu vastapuheeksi sosiaalipalvelujen ostamiselle ja myymiselle eli palvelutehtailulle silloin, kun kyseessä on monimutkainen sosiaalinen ongelma. Se vastustaa niitä uuden hallintatavan malleja, jossa kaikki palvelut on kilpailutettava ja puolustaa omanlaista kunnan ja kolmannen sektorin kumppanuutta mahdollisuutena vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tutkimuksen loppupäätelmä on, että monimutkaisen sosiaalisen ongelman hoitaminen, sen syntyhistorian tuntemus, moniammatillinen lähestymistapa, pitkät hoitoajat ja räätälöidyt palveluprosessit vaativat erilaisen hankintalogiikan kuin tavaranhankinta.
Avainsanat: hyvinvointivaltio, palvelurakenne, ilkeä sosiaalinen ongelma, luottamus, kumppanuus, tulkinta, vastapuhe
Tämä on tapaustutkimus, joka paikantuu Hämeenlinnan kaupungissa tehtyyn päihdehuollon palvelurakennemuutokseen ja sen tuloksena syntyneeseen kunnan ja kolmannen sektorin toimijan väliseen kumppanuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on yhtä palvelurakennemuutosta tutkimalla tuottaa tietoa ja rakentaa ymmärrystä muutoksen lähtökohdista, muutosprosessista ja muutokselleannetuista merkityksistä. Tutkimus on laadullinen ja vastaa kysymyksiin miksi, miten ja mitä. Voiko tästä yhdestä tapauksesta oppia toisia tapauksia varten, voiko tämä muutoksen toteuttamisen malli olla suhteutettavissa muiden kuntien kontekstiin ja muiden ilkeiden sosiaalisten ongelmien hoitamiseen?
Tutkimusraportti on monografia Alasuutarin maatuskamallia mukaillen. Johdantoluku avaa tutkimukseni taustat, teoreettiset viitekehykset ja tutkimustehtävän sekä kuvaa tutkimusaineiston. Sisältöluvuissa vastaan tutkimuskysymyksiin johdattaen lukijan kunkin luvun teoreettisen viitekehyksen avulla aineiston käsittelyyn ja johtopäätöksiin. Lopuksi kokoan sisältöluvut johtopäätöksiksi vastauksena kysymykseen hyvinvointivaltion suunnasta.
Tutkimuksen aineistona ovat viiden ydintoimijan teemahaastattelut, muutosprosessin aikaiset hallinnolliset asiakirjat sekä yksi nauhoitettu, kahden ydintoimijan julkisesti pitämä dialogi aiheesta kumppanuuden tulevaisuus. Omat kokemukseni muutosprosessin käynnistymisestä ovat läsnä tutkimusprosessissa. Aineiston analysoinnin perusmenetelmä on sisällönanalyysi. Haastatteluaineiston lukutapa on tulkitseva ja asiakirja-aineiston kirjaimellinen.
Tutkimuksen tuloksena syntyy kunnan ja kolmannen sektorin toimijan välinen luottamuskumppanuuden malli, jossa yhteisesti koettua, kasvavaa sosiaalista ongelmaa päätetään paikallisesti sekä ehkäistä että hoitaa asettamalla ensin yhteiset strategiset tavoitteet. Näitä ovat tämän tutkimuksen tulosten mukaan hyvinvoinnin edistäminen, päihdehaittojen ehkäisy ja sosiaalipolitiikan vahvistaminen. Mallin toteutuksessa on määriteltävä osapuolten roolit ja vastuualueet, taloudelliset reunaehdot ja seurantatavat. Tutkimustulosten mukaan uudenlaista mallia palvelurakennemuutoksissa ei synny ilman että on olemassa sosiaalinen tilaus muutokselle ja ilman että sillä on tahtovat puolestapuhujat.
Tämä tutkimus konstruoituu vastapuheeksi sosiaalipalvelujen ostamiselle ja myymiselle eli palvelutehtailulle silloin, kun kyseessä on monimutkainen sosiaalinen ongelma. Se vastustaa niitä uuden hallintatavan malleja, jossa kaikki palvelut on kilpailutettava ja puolustaa omanlaista kunnan ja kolmannen sektorin kumppanuutta mahdollisuutena vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tutkimuksen loppupäätelmä on, että monimutkaisen sosiaalisen ongelman hoitaminen, sen syntyhistorian tuntemus, moniammatillinen lähestymistapa, pitkät hoitoajat ja räätälöidyt palveluprosessit vaativat erilaisen hankintalogiikan kuin tavaranhankinta.
Avainsanat: hyvinvointivaltio, palvelurakenne, ilkeä sosiaalinen ongelma, luottamus, kumppanuus, tulkinta, vastapuhe