HÄIRIÖITÄ, VAIKEUKSIA JA VAIVAA - Aivoverenkiertohäiriökuntoutujien nielemistoiminnan arviointi subakuutissa vaiheessa
KUKKONEN, TARJA (2008)
KUKKONEN, TARJA
2008
Logopedia - Logopedics
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-08-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19408
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19408
Tiivistelmä
Aivoverenkiertohäiriöihin sairastuu maassamme päivittäin noin 40 ihmistä. Ruuankäsittelyn ja nielemistoiminnan muutokset ovat erittäin tavanomaisia aivoverenkiertohäiriöiden jälkiseurauksia. Varsinkin lievistä ja keskivaikeista syömis- ja nielemishäiriöistä osa jää huomaamatta sekä potilaalta itseltään että hoitohenkilökunnalta. Hoitamattomina nielemishäiriöt saattavat johtaa muun muassa eristyneisyyteen, ahdistuneisuuteen, erilaisiin jännitys- ja pelkotiloihin sekä kontrollin karkaamiseen itsen ulkopuolelle. On osoitettu, että aivoverenkiertohäiriöpotilaiden nielemisvaikeuksien tunnistaminen akuutissa ja subakuutissa vaiheessa vähentää komplikaatioita ja lyhentää sairaalassaoloaikaa.
Tässä tutkimuksessa kartoitetaan kuntoutusosastolla toimivien sairaanhoitajien, puheterapeutin sekä potilaiden arvioita nielemistoiminnan muutoksista. Tutkimuksessa selvitetään nielemisen orofaryngaalisen vaiheen toimintaa ja sen mahdollisia häiriöitä usealla kliiniseen käyttöön tarkoitetulla arviointimenetelmällä. Erityisesti tarkastellaan sitä, millaisin kliiniseen käyttöön soveltuvin menetelmin voitaisiin mahdollisimman hyvin kartoittaa kohonnutta aspiraatioriskiä. Tutkimuksessa tarkastellaan syömis- ja nielemishäiriöitä myös toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden näkökulmasta, erityisesti nielemistoiminnan muutosten vaikutuksia psykososiaaliseen toimintakykyyn sekä subjektiivisia syömisen ja nielemisen epämukavuuteen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään myös erilaisten neurologisten puutosoireiden yhteyksiä nielemishäiriöön. Tutkimuksen tavoitteena on löytää monimuotoisia ja tehokkaita seulontamenetelmiä ja kliinisen arvioinnin menetelmiä, joita aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kanssa työskentelevät voivat käyttää. Tutkimuksen lopussa tehdään ehdotus nielemishäiriön kliiniseksi tutkimusprotokollaksi, jota voivat käyttää useat eri terveydenhuollon ammattihenkilöt yhteistyössä.
Tutkimusmenetelminä käytettiin nielemisen sensomotoristen edellytysten arviointia, ruokailun seulonta-arviota, happisaturaatiomittausta, kahta kliinistä kohonneen aspiraatioriskin arviointimenetelmää, syömis- ja niele-mistoimintaa koskevaa haastattelua sekä muiden neurologisten puutosoireiden kartoituslomaketta. Useat käytetyistä mittareista laadittiin tätä tutkimusta varten.
Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että menetelmien avulla saatiin esille monimuotoinen nielemisen toimintahäiriöiden kirjo. Tutkimuksessa keskeisiksi kliinisiksi syömisen ja nielemisen häiriöiden ilmentäjiksi osoittautuivat sylkivuoto, ruokailuun kuluva pidentynyt aika, ruokakonsistenssin muutostarve, 100 ml:n vesimäärän sarjallisen nieleminen vähemmällä kuin 10 kerralla, desaturaatio< 3 prosenttia leposaturaatiosta sekä ruokailuun liittyvä yskiminen, takanielun ja huulikulman tuntomuutokset ja kurkun selvittelytarve nielemisen jälkeen. Käänteisesti voidaan sanoa, että jos kliininen seulontatutkimus sulkee pois ainakin edellä mainitut piirteet, voidaan arkipäivän hoitotyössä olla varmoja varsin hyvästä boluskäsittelystä ja nielemisestä. Tutkimuksessa nousi esille myös se, että sairaanhoitajat, potilaat ja puheterapeutti päätyivät nielemistoiminnan arvioissa varsin erilaisiin johtopäätöksiin ja että nielemistoiminnan lievilläkin muutoksilla on merkittävä vaikutus ihmisen psykososiaaliselle hyvinvoinnille, kokemukselle itsestään toimijana.
Jatkossa tarvitaan ehdottomasti lisätutkimusta muun muassa seulontamenetelmien tehokkuudesta sekä tässä kuvatun arviointiprosessin toimivuudesta erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä.
Avainsanat - Nyckelord
Nielemishäiriö, nielemishäiriön subjektiiviset kokemukset, orofaryngaalinen nielemishäiriö, nielemishäiriöiden arviointi, ICF
Tässä tutkimuksessa kartoitetaan kuntoutusosastolla toimivien sairaanhoitajien, puheterapeutin sekä potilaiden arvioita nielemistoiminnan muutoksista. Tutkimuksessa selvitetään nielemisen orofaryngaalisen vaiheen toimintaa ja sen mahdollisia häiriöitä usealla kliiniseen käyttöön tarkoitetulla arviointimenetelmällä. Erityisesti tarkastellaan sitä, millaisin kliiniseen käyttöön soveltuvin menetelmin voitaisiin mahdollisimman hyvin kartoittaa kohonnutta aspiraatioriskiä. Tutkimuksessa tarkastellaan syömis- ja nielemishäiriöitä myös toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden näkökulmasta, erityisesti nielemistoiminnan muutosten vaikutuksia psykososiaaliseen toimintakykyyn sekä subjektiivisia syömisen ja nielemisen epämukavuuteen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään myös erilaisten neurologisten puutosoireiden yhteyksiä nielemishäiriöön. Tutkimuksen tavoitteena on löytää monimuotoisia ja tehokkaita seulontamenetelmiä ja kliinisen arvioinnin menetelmiä, joita aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kanssa työskentelevät voivat käyttää. Tutkimuksen lopussa tehdään ehdotus nielemishäiriön kliiniseksi tutkimusprotokollaksi, jota voivat käyttää useat eri terveydenhuollon ammattihenkilöt yhteistyössä.
Tutkimusmenetelminä käytettiin nielemisen sensomotoristen edellytysten arviointia, ruokailun seulonta-arviota, happisaturaatiomittausta, kahta kliinistä kohonneen aspiraatioriskin arviointimenetelmää, syömis- ja niele-mistoimintaa koskevaa haastattelua sekä muiden neurologisten puutosoireiden kartoituslomaketta. Useat käytetyistä mittareista laadittiin tätä tutkimusta varten.
Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että menetelmien avulla saatiin esille monimuotoinen nielemisen toimintahäiriöiden kirjo. Tutkimuksessa keskeisiksi kliinisiksi syömisen ja nielemisen häiriöiden ilmentäjiksi osoittautuivat sylkivuoto, ruokailuun kuluva pidentynyt aika, ruokakonsistenssin muutostarve, 100 ml:n vesimäärän sarjallisen nieleminen vähemmällä kuin 10 kerralla, desaturaatio< 3 prosenttia leposaturaatiosta sekä ruokailuun liittyvä yskiminen, takanielun ja huulikulman tuntomuutokset ja kurkun selvittelytarve nielemisen jälkeen. Käänteisesti voidaan sanoa, että jos kliininen seulontatutkimus sulkee pois ainakin edellä mainitut piirteet, voidaan arkipäivän hoitotyössä olla varmoja varsin hyvästä boluskäsittelystä ja nielemisestä. Tutkimuksessa nousi esille myös se, että sairaanhoitajat, potilaat ja puheterapeutti päätyivät nielemistoiminnan arvioissa varsin erilaisiin johtopäätöksiin ja että nielemistoiminnan lievilläkin muutoksilla on merkittävä vaikutus ihmisen psykososiaaliselle hyvinvoinnille, kokemukselle itsestään toimijana.
Jatkossa tarvitaan ehdottomasti lisätutkimusta muun muassa seulontamenetelmien tehokkuudesta sekä tässä kuvatun arviointiprosessin toimivuudesta erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä.
Avainsanat - Nyckelord
Nielemishäiriö, nielemishäiriön subjektiiviset kokemukset, orofaryngaalinen nielemishäiriö, nielemishäiriöiden arviointi, ICF