THE QUEST FOR CONTINUITY. Family Strategies in the Late Roman World.
VUOLANTO, VILLE (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VUOLANTO, VILLE
2003
Yleinen historia - General History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-12-17Tiivistelmä
Lisensiaatintyöni koostuu kolmesta aiemmin julkaistusta artikkelista (osa II), jotka käsittelevät naisten omaisuudenholhoamista Rooman keisarikaudella, keskiluokkaisia lattianlahjoittajia 300-500 lukujen Pohjois-Italiassa ja Dalmatiassa sekä lastenmyyntiä Rooman keisarikaudella ja myöhäisantiikissa. Johdanto-osassa (joka jakautuu käsittelyosaan (I) sekä yhteenveto-osaan (III)) yhdistän nämä aiheet tarkastellen jatkuvuutta ja jatkuvuudenkaipuuta Rooman keisarikaudella ja myöhäisantiikissa. Kuinka ihmiset perheittensä ja muiden sosiaalisten ryhmien jäseninä pyrkivät turvaamaan jokapäiväisen leipänsä sekä toisaalta materiaalisen perinnön (omaisuus), toisaalta immateriaalisen perinnön (itseensä liittyvän statuksen, muistaminen, traditioiden ja arvojen) siirtämisen seuraaville sukupolville? Samalla tuon perhestrategia käsitteen kriittisen käytön antiikintutkimuksen piiriin: missä mielessä on oikeutettua ja hedelmällistä kirjoittaa perhestrategioista antiikin maailmassa, erityisesti eliittien ulkopuolella.
Tutkimusaineistonani on arkipäivän historiaa valottava materiaali Rooman keisarikauden alusta (noin 30-luvulta eKr.) aina 500-luvulle asti jKr. Käytän normatiivista roomalaisen lainsäädännön tuottamaa materiaalia (johon sisältyy käytännön tapauksia ympäri Välimeren aluetta), muita lainsäädäntötraditioita (kuten germaanilainsäädäntöä ja kirkon kanonista oikeutta), kreikkalaista ja latinalaista eliittikirjallisuutta ja kirjeenvaihtoa niin klassisilta auktoreilta kuin kirkkoisiltäkin, pohjoisitalialaista ja dalmatialaista piirtokirjoitusmateriaalia sekä papyrusdokumentteja erityisesti Egyptistä.
Tutkimuksen tulokset on saatu lähinnä hermeneuttisella tekstianalyysillä, joskin myös tilastollisia menetelmiä on käytetty yhdessä artikkelissa. Lähdemateriaalien heterogeenisyys on ollut edellytyksenä tulosten luotettavuudelle mahdollistaen eri lähderyhmien antamien tulosten vertailun keskenään. Erityisenä tulkinnallisena avaimena materiaaliin on ollut kehittelemäni teoria jatkuvuusstrategiosta. Tämä teoria on tärkein tutkimustulokseni, ja sen tarkentaminen ja testaaminen on suuri haaste jatkotutkimukselle. Teorian vahvuutena on sen suuri selitysvoima sekä sen mahdollinen käyttö vertailtaessa eri kulttuuripiirejä tai seurattaessa pitkän aikavälin muutoksia esimerkiksi tutkittaessa perheiden dynamiikkaa tai suhteellista merkitystä sosiaalisessa elämässä. Tutkimukseni täsmentää perhestrategia käsitteen käyttömahdollisuuksia yleensä perhehistoriassa ja erityisesti Rooman perhehistoriassa, sekä osoittaa yksilöiden jatkuvuudenkaipuun tärkeän roolin roomalaisessa kulttuurissa. Lisäksi yksittäiset artikkelit osallistuvat omien erityisteemojensa kohdalla kansainväliseen keskusteluun Rooman sosiaalihistoriasta, valottaen erityisesti kysymyksiä myöhäisantiikin mentaalisesta murroksesta suhteessa lahjoituksiin ja niistä saatavaan “maalliseen” kunniaan, liittäen lastenmyynti-ilmiön uuteen kontekstiin osaksi lapsityön käyttöä ja erilleen perheen lapsiluvun rajoittamisesta, sekä korostaen leskiäitien itsenäistä asemaa suhteessa perheen omaisuuden käyttöön.
Tutkimusaineistonani on arkipäivän historiaa valottava materiaali Rooman keisarikauden alusta (noin 30-luvulta eKr.) aina 500-luvulle asti jKr. Käytän normatiivista roomalaisen lainsäädännön tuottamaa materiaalia (johon sisältyy käytännön tapauksia ympäri Välimeren aluetta), muita lainsäädäntötraditioita (kuten germaanilainsäädäntöä ja kirkon kanonista oikeutta), kreikkalaista ja latinalaista eliittikirjallisuutta ja kirjeenvaihtoa niin klassisilta auktoreilta kuin kirkkoisiltäkin, pohjoisitalialaista ja dalmatialaista piirtokirjoitusmateriaalia sekä papyrusdokumentteja erityisesti Egyptistä.
Tutkimuksen tulokset on saatu lähinnä hermeneuttisella tekstianalyysillä, joskin myös tilastollisia menetelmiä on käytetty yhdessä artikkelissa. Lähdemateriaalien heterogeenisyys on ollut edellytyksenä tulosten luotettavuudelle mahdollistaen eri lähderyhmien antamien tulosten vertailun keskenään. Erityisenä tulkinnallisena avaimena materiaaliin on ollut kehittelemäni teoria jatkuvuusstrategiosta. Tämä teoria on tärkein tutkimustulokseni, ja sen tarkentaminen ja testaaminen on suuri haaste jatkotutkimukselle. Teorian vahvuutena on sen suuri selitysvoima sekä sen mahdollinen käyttö vertailtaessa eri kulttuuripiirejä tai seurattaessa pitkän aikavälin muutoksia esimerkiksi tutkittaessa perheiden dynamiikkaa tai suhteellista merkitystä sosiaalisessa elämässä. Tutkimukseni täsmentää perhestrategia käsitteen käyttömahdollisuuksia yleensä perhehistoriassa ja erityisesti Rooman perhehistoriassa, sekä osoittaa yksilöiden jatkuvuudenkaipuun tärkeän roolin roomalaisessa kulttuurissa. Lisäksi yksittäiset artikkelit osallistuvat omien erityisteemojensa kohdalla kansainväliseen keskusteluun Rooman sosiaalihistoriasta, valottaen erityisesti kysymyksiä myöhäisantiikin mentaalisesta murroksesta suhteessa lahjoituksiin ja niistä saatavaan “maalliseen” kunniaan, liittäen lastenmyynti-ilmiön uuteen kontekstiin osaksi lapsityön käyttöä ja erilleen perheen lapsiluvun rajoittamisesta, sekä korostaen leskiäitien itsenäistä asemaa suhteessa perheen omaisuuden käyttöön.