OMAN ELÄMÄN SANKARITTAREKSI. Naisen yksilöityminen arkkityyppisenä uudestisyntymismatkana 1900-luvunloppupuolen suomalaisessa kirjallisuudessa
KUUSINEN, IIRIS (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KUUSINEN, IIRIS
2003
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-06-11Tiivistelmä
Tarkastelen tutkimuksessani naisen yksilöitymistä arkkityyppisenä uudestisyntymismatkana 1900-luvun loppupuolen suomalaisessa kirjallisuudessa. Tutkimuskohteinani ovat Marja-Liisa Vartion romaani Se on sitten kevät, Eila Pennasen novelli Hänen viimeinen rakkautensa ja romaani Mongolit, Anu Kaipaisen romaani Magdaleena ja maailman lapset, Märta Tikkasen romaanit Nu imorron, Ingenmansland ja Personliga angelägenheter, Raija Siekkisen pienoisromaani Saari sekä Anja Snellmanin romaani Safari Club. Naishahmojen yksilöitymistä käsittelen kunkin teoksen ilmestymisajankohdan yhteiskunnallisessa viitekehyksessä.
Yksilöitymisen käsite pohjautuu tutkimuksessani C.G. Jungin ajatuksiin ihmisen individuaatiosta, jota hän vertaa henkiseen uudestisyntymiseen. Individuaatiolla eli yksilöitymisellä Jung tarkoittaa yksilön tietoisen ja tiedostamattoman eli piilotajunnan jäsentymistä ja yhdentymistä. Tämän elinikäisen prosessin kolmas vaihe, joka alkaa elämän puolivälissä eli noin 36 vuoden iässä, on ihmisen henkisessä kehityksessä tärkein. Tällöin tiedostamatonta hallitsevat arkkityypit, joista tärkeimmät ovat varjo, anima/animus, vanha viisas/suuri äiti ja itse. Näitä vastaavat arkkityyppiset kuvat ilmenevät tietoisuudessa unien, fantasioiden ja projektioiden kautta. Tutkimukseni teosanalyyseihin sovellan Annis Prattin kaunokirjallisuuteen luomaan uudestisyntymismatkan arkkityyppistä mallia, jonka hän on kehittänyt Jungin yksilöitymisteorian pohjalta. Analysoin myös tutkimuskohteista löytyvät yksilöitymisprosessin kolmannen vaiheen arkkityyppiset kuvat.
Tutkimukseni teosanalyyseissä nousee esiin erityisesti Prattin uudestisyntymismatkan mallin vihreän maailman ilmiöitä vastaavia arkkityyppisiä kuvia. Naishahmojen henkisessä etsinnässä vihreä maailma eli luonto on voimaa ja turvaa antava paikka, jossa he voivat ilmaista patoutuneita tunteitaan ja hahmottaa tulevaisuuttaan. Vihreän maailman arkkityyppiset kuvat symboloivat naishahmojen tunteita laajalla tunneasteikolla. Prattin mallin mukaisten arkkityyppien sekä varjon, animuksen, suuren äidin ja itsen lisäksi teosanalyyseissä nousee esiin myös muuntyyppisiä naishahmojen muutosta ja itseydenetsintää symboloivia arkkityyppisiä kuvia. Tällaisia ovat esimerkiksi saari itseydenetsintäpaikkana sekä erilaiset puhdistautumis- ja peiliinkatsomisrituaalit. Naisen aseman yhteiskunnallinen kehitys heijastuu tutkimuskohteina olevista teoksista. 1980 - 2000 -luvuilla julkaistuissa teoksissa naisen yksilöitymistä rajoittavat ulkoiset esteet eivät ole yhtä voimakkaasti keskiössä kuin 1950 - 70 -lukujen teoksissa.
Asiasanat: yksilöityminen, individuaatio, arkkityypit, naiset, kaunokirjallisuus
Yksilöitymisen käsite pohjautuu tutkimuksessani C.G. Jungin ajatuksiin ihmisen individuaatiosta, jota hän vertaa henkiseen uudestisyntymiseen. Individuaatiolla eli yksilöitymisellä Jung tarkoittaa yksilön tietoisen ja tiedostamattoman eli piilotajunnan jäsentymistä ja yhdentymistä. Tämän elinikäisen prosessin kolmas vaihe, joka alkaa elämän puolivälissä eli noin 36 vuoden iässä, on ihmisen henkisessä kehityksessä tärkein. Tällöin tiedostamatonta hallitsevat arkkityypit, joista tärkeimmät ovat varjo, anima/animus, vanha viisas/suuri äiti ja itse. Näitä vastaavat arkkityyppiset kuvat ilmenevät tietoisuudessa unien, fantasioiden ja projektioiden kautta. Tutkimukseni teosanalyyseihin sovellan Annis Prattin kaunokirjallisuuteen luomaan uudestisyntymismatkan arkkityyppistä mallia, jonka hän on kehittänyt Jungin yksilöitymisteorian pohjalta. Analysoin myös tutkimuskohteista löytyvät yksilöitymisprosessin kolmannen vaiheen arkkityyppiset kuvat.
Tutkimukseni teosanalyyseissä nousee esiin erityisesti Prattin uudestisyntymismatkan mallin vihreän maailman ilmiöitä vastaavia arkkityyppisiä kuvia. Naishahmojen henkisessä etsinnässä vihreä maailma eli luonto on voimaa ja turvaa antava paikka, jossa he voivat ilmaista patoutuneita tunteitaan ja hahmottaa tulevaisuuttaan. Vihreän maailman arkkityyppiset kuvat symboloivat naishahmojen tunteita laajalla tunneasteikolla. Prattin mallin mukaisten arkkityyppien sekä varjon, animuksen, suuren äidin ja itsen lisäksi teosanalyyseissä nousee esiin myös muuntyyppisiä naishahmojen muutosta ja itseydenetsintää symboloivia arkkityyppisiä kuvia. Tällaisia ovat esimerkiksi saari itseydenetsintäpaikkana sekä erilaiset puhdistautumis- ja peiliinkatsomisrituaalit. Naisen aseman yhteiskunnallinen kehitys heijastuu tutkimuskohteina olevista teoksista. 1980 - 2000 -luvuilla julkaistuissa teoksissa naisen yksilöitymistä rajoittavat ulkoiset esteet eivät ole yhtä voimakkaasti keskiössä kuin 1950 - 70 -lukujen teoksissa.
Asiasanat: yksilöityminen, individuaatio, arkkityypit, naiset, kaunokirjallisuus