Naisen yksilöityminen suomalaisessa kirjallisuudessa 1950-luvulta lähtien
Kuusinen, Iiris (2008)
Kuusinen, Iiris
Tampere University Press
2008
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-09-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7437-8
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7437-8
Tiivistelmä
Väitöskirjassa "Naisen yksilöityminen suomalaisessa kirjallisuudessa 1950-luvulta lähtien" tarkastellaan fiktiivisesti kuvattua naisen yksilöitymistä psykoanalyyttisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tutkimuskohteena on Marja-Liisa Vartion, Eila Pennasen, Eeva Kilven, Anu Kaipaisen, Märta Tikkasen, Kerttu-Kaarina Suosalmen, Annika Idströmin, Anna-Maija Ylimaulan, Orvokki Aution, Raija Siekkisen, Sari Malkamäen, Anna-Leena Härkösen ja Anja Snellmanin vuosina 1957-2007 ilmestyneitä romaaneja (21 kpl) ja novelleja (2 kpl).
Yksilöitymisen käsite pohjautuu tutkimuksessa sveitsiläisen psykoanalyytikon C. G. Jungin teoriaan, jota hyödynnetään kirjallisuudentutkimuksessa sanataiteen symbolikielen tulkinnassa sekä kirjailijoiden luomisprosesseissa. Yksilöitymisellä eli individuaatiolla Jung tarkoittaa yksilön tietoisen ja tiedostamattoman eli piilotajunnan jäsentymistä ja yhdentymistä, jonka päämääränä on henkinen harmonia eli itseys. Saavuttaakseen itseyden ihmisen on tunnistettava itsessään kieltämänsä ominaisuudet eli jungilaisittain varjonsa ja animansa tai animuksensa. Nämä tiedostamattomassa olevat arkkityypit ilmenevät tietoisuudessa unien, fantasioiden ja projektioiden kautta symbolikuvina, joita väitöskirjassa on analysoitu tutkimuskohteista. Tutkimuksessa on käytetty myös Annis Prattin kaunokirjallisuuteen luomaa uudestisyntymismatkan arkkityyppistä mallia, joka pohjautuu Jungin teoriaan.
Arkkityyppianalyysin avulla tutkimuskohteista saadaan esiin monimuotoinen symbolikuvasto, joka ilmentää naishahmojen henkistä etsintää. Prattin uudestisyntymismatkan mallin vihreän maailman eli luonnon ilmiöitä vastaavat kirjalliset kuvat symboloivat laaja-alaisesti sankarittarien tunteita: vihaa ja tuskaa mutta myös iloa ja onnea. Luontokuvat peilaavat naishahmojen uuden identiteetin määrittämistä sekä toimivat sivilisaatiokritiikin esittämisväylinä. Tyypillinen vihreää maailmaa ilmentävä symbolikuva tutkimuskohteissa on saari, jossa naiset etsivät itseään. Vesi erilaisissa olomuodoissaan esiintyy usein piilotajunnan symbolina. Seksuaalisuus ja kunnianhimo ovat tavallisimpia varjojen ilmentämiä kiellettyjä ominaisuuksia. Itseyden saavuttaminen kuvastuu kertomuksissa naishahmojen muuttuneina asenteina ja toimintatapoina. Tutkimuskohteista löytyy myös itseyden saavuttamista ilmentäviä Mandala-symboleita, joita Jung on tutkimuksissaan kehittänyt.
Prattin mallissa esitettyjen vaiheiden lisäksi romaani- ja novellianalyysit tuovat esiin myös muita rituaaleja ja symbolikuvia, joita suomalaiset naiskirjailijat käyttävät toistuvasti sankarittariensa itseydenetsintää kuvatessaan. Muutosprosessia ilmentäviä symbolikuvia tutkimuskohteissa ovat erilaiset peiliinkatsomis-, peseytymis- ja siivousrituaalit, jotka kuvastavat sankarittarien itsetunnistuksen vaihetta sekä valmistautumista elämänmuutoksiin.
Psykoanalyyttista tarkastelua täydentää tutkimuksessa historiallis-yhteiskunnallinen viitekehys, jonka avulla yksilöitymiskuvaukset pyritään asettamaan historialliseen yhteyteensä. Tutkimuskohteena oleva kirjallisuus heijastaa suomalaisen naisen yhteiskunnallisessa asemassa viidenkymmenen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Viisikymmentäluvun ja kuusikymmentäluvun alun familistista ympäristöä kuvaavissa kertomuksissa naisen yksilöitymistä rajoittavat perhekeskeiset rooliodotukset ja niitä tukevat asenteet. Kuusikymmentäluvun puolivälistä alkavan jakson, murroksen ajan, teoksissa nousee keskeiseksi vaatimukseksi naisen oikeus toteuttaa itseään myös kodin ulkopuolella.
Naisten työssäkäyntiin vaikuttavien yhteiskunnallisten parannusten myötä 1980-2000-lukujen fiktiiviset naishahmot eivät enää kohdista vaatimuksiaan ansiorooliin, vaan yksilöitymisprosessin keskiöön nousee kumppanuus miehen kanssa. Tavoitetilana on "kaksi yhdessä rinnakkain" -kumppanuus, jossa vapaus ja riippuvuus ovat tasapainossa. Naisen yksilöitymisen esteeksi nähtyä äitimyyttiä puretaan voimallisesti kahdeksan- ja yhdeksänkymmentälukujen teoksissa. Kaksituhattaluvun teoksissa yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys nousevat uudelleen esiin, mikä tutkimuksessa esitetyn tulkinnan mukaan on vastaveto globalisaation uhkakuville ja markkinatalouden pinnallisille arvoille. Tutkimuskohteista välittyy myönteinen kuva perheestä yksilön voimavarana. Familismi modernissa muodossaan sallii myös naisen toteuttavan kaikkia roolejaan, tosin pienin reunaehdoin.
Naiskirjailijat tuovat kertomuksissaan esiin individuaatiota rajoittavia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Tutkimuksen romaani- ja novelliotoksesta ilmenee, että 1950- ja 1960-luvuilla naiskirjailijat jättävät usein sankarittariensa yksilöitymisen puolitiehen tai kokonaan toteutumatta ja kuvaavat naishahmon olosuhteita ja asenteita yksilöitymistä rajoittavina tekijöinä. Myöhemmillä vuosikymmenillä naishahmot ovat enemmän oman elämänsä subjekteja ja rohkeampia ratkomaan mahdollisia omien tarpeidensa ja ympäristön välisiä ristiriitoja.
Yksilöitymisen käsite pohjautuu tutkimuksessa sveitsiläisen psykoanalyytikon C. G. Jungin teoriaan, jota hyödynnetään kirjallisuudentutkimuksessa sanataiteen symbolikielen tulkinnassa sekä kirjailijoiden luomisprosesseissa. Yksilöitymisellä eli individuaatiolla Jung tarkoittaa yksilön tietoisen ja tiedostamattoman eli piilotajunnan jäsentymistä ja yhdentymistä, jonka päämääränä on henkinen harmonia eli itseys. Saavuttaakseen itseyden ihmisen on tunnistettava itsessään kieltämänsä ominaisuudet eli jungilaisittain varjonsa ja animansa tai animuksensa. Nämä tiedostamattomassa olevat arkkityypit ilmenevät tietoisuudessa unien, fantasioiden ja projektioiden kautta symbolikuvina, joita väitöskirjassa on analysoitu tutkimuskohteista. Tutkimuksessa on käytetty myös Annis Prattin kaunokirjallisuuteen luomaa uudestisyntymismatkan arkkityyppistä mallia, joka pohjautuu Jungin teoriaan.
Arkkityyppianalyysin avulla tutkimuskohteista saadaan esiin monimuotoinen symbolikuvasto, joka ilmentää naishahmojen henkistä etsintää. Prattin uudestisyntymismatkan mallin vihreän maailman eli luonnon ilmiöitä vastaavat kirjalliset kuvat symboloivat laaja-alaisesti sankarittarien tunteita: vihaa ja tuskaa mutta myös iloa ja onnea. Luontokuvat peilaavat naishahmojen uuden identiteetin määrittämistä sekä toimivat sivilisaatiokritiikin esittämisväylinä. Tyypillinen vihreää maailmaa ilmentävä symbolikuva tutkimuskohteissa on saari, jossa naiset etsivät itseään. Vesi erilaisissa olomuodoissaan esiintyy usein piilotajunnan symbolina. Seksuaalisuus ja kunnianhimo ovat tavallisimpia varjojen ilmentämiä kiellettyjä ominaisuuksia. Itseyden saavuttaminen kuvastuu kertomuksissa naishahmojen muuttuneina asenteina ja toimintatapoina. Tutkimuskohteista löytyy myös itseyden saavuttamista ilmentäviä Mandala-symboleita, joita Jung on tutkimuksissaan kehittänyt.
Prattin mallissa esitettyjen vaiheiden lisäksi romaani- ja novellianalyysit tuovat esiin myös muita rituaaleja ja symbolikuvia, joita suomalaiset naiskirjailijat käyttävät toistuvasti sankarittariensa itseydenetsintää kuvatessaan. Muutosprosessia ilmentäviä symbolikuvia tutkimuskohteissa ovat erilaiset peiliinkatsomis-, peseytymis- ja siivousrituaalit, jotka kuvastavat sankarittarien itsetunnistuksen vaihetta sekä valmistautumista elämänmuutoksiin.
Psykoanalyyttista tarkastelua täydentää tutkimuksessa historiallis-yhteiskunnallinen viitekehys, jonka avulla yksilöitymiskuvaukset pyritään asettamaan historialliseen yhteyteensä. Tutkimuskohteena oleva kirjallisuus heijastaa suomalaisen naisen yhteiskunnallisessa asemassa viidenkymmenen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Viisikymmentäluvun ja kuusikymmentäluvun alun familistista ympäristöä kuvaavissa kertomuksissa naisen yksilöitymistä rajoittavat perhekeskeiset rooliodotukset ja niitä tukevat asenteet. Kuusikymmentäluvun puolivälistä alkavan jakson, murroksen ajan, teoksissa nousee keskeiseksi vaatimukseksi naisen oikeus toteuttaa itseään myös kodin ulkopuolella.
Naisten työssäkäyntiin vaikuttavien yhteiskunnallisten parannusten myötä 1980-2000-lukujen fiktiiviset naishahmot eivät enää kohdista vaatimuksiaan ansiorooliin, vaan yksilöitymisprosessin keskiöön nousee kumppanuus miehen kanssa. Tavoitetilana on "kaksi yhdessä rinnakkain" -kumppanuus, jossa vapaus ja riippuvuus ovat tasapainossa. Naisen yksilöitymisen esteeksi nähtyä äitimyyttiä puretaan voimallisesti kahdeksan- ja yhdeksänkymmentälukujen teoksissa. Kaksituhattaluvun teoksissa yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys nousevat uudelleen esiin, mikä tutkimuksessa esitetyn tulkinnan mukaan on vastaveto globalisaation uhkakuville ja markkinatalouden pinnallisille arvoille. Tutkimuskohteista välittyy myönteinen kuva perheestä yksilön voimavarana. Familismi modernissa muodossaan sallii myös naisen toteuttavan kaikkia roolejaan, tosin pienin reunaehdoin.
Naiskirjailijat tuovat kertomuksissaan esiin individuaatiota rajoittavia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Tutkimuksen romaani- ja novelliotoksesta ilmenee, että 1950- ja 1960-luvuilla naiskirjailijat jättävät usein sankarittariensa yksilöitymisen puolitiehen tai kokonaan toteutumatta ja kuvaavat naishahmon olosuhteita ja asenteita yksilöitymistä rajoittavina tekijöinä. Myöhemmillä vuosikymmenillä naishahmot ovat enemmän oman elämänsä subjekteja ja rohkeampia ratkomaan mahdollisia omien tarpeidensa ja ympäristön välisiä ristiriitoja.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4766]