Glenn Gould: Viisi näkökulmaa pianistin muusikkouteen ja kulttuuriseen reseptioon
Mantere, Markus (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Mantere, Markus
Suomen Etnomusikologinen Seura
2006
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Väitöspäivä
2006-12-09Tiivistelmä
Tutkin väitöskirjassani yhden 1900-luvun pianismin suurnimen, Glenn Gouldin (1932-1982) musiikillista ja eettistä ajattelua hänen kirjoitustensa pohjalta. Gouldin musiikkia ja sen tulkintaa koskevaa ajattelua tarkastelen ympäröivän kulttuurin ja taidemusiikin tradition konteksteissa sekä osana musiikin esteettisen ajattelun historiaa. Gouldin musiikkiteknologiaa koskevia ajatuksia yritän työssäni hahmottaa osana 1960- ja 1970-luvuilla Kanadassa ja Yhdysvalloissa käytyä informaatioteknologian potentiaalia ja merkitystä pohtinutta keskustelua.
Gouldista paljastuu työssäni uusia puolia - häntä ei tule tarkastella pelkästään muusikkona vaan intellektuellina, joka argumentoi musiikista soittonsa ja kirjoitustensa kautta. Gould on myös yksi harvoista länsimaisen taidemusiikin muusikoista, joka on löytänyt tiensä niin kirjallisuuden kuin populaarikulttuurinkin merkityskenttään ja kuvastoon. Tekijä tarkastelee Gouldin levytysten ja ja kiehtovan hahmon vastaanottoa niin elokuvassa, kirjallisuudessa kuin kuvataiteessakin.
Laajempi teoreettinen ja metodologinen päämäärä työssäni on argumentoida sellaisen musiikkinäkemyksen puolesta, jossa muusikkous nähdään aktiivisena ja parhaimmillaan kriittisen intellektuaalisena musiikillisen maailmassaolemisen muotona - ei siis vain säveltäjän teoksilleen antamien merkitysten välittämisenä. Tällaisesta muusikkoudesta esimerkki on juuri Gould: kiistanalainen, provokatiivisia mutta usein myös briljanssissaan ylittämättömiä tulkintoja toteuttanut taiteilija, joka ei koskaan väsynyt etsimään musiikin merkitystä uusista näkökulmista.
Gouldista paljastuu työssäni uusia puolia - häntä ei tule tarkastella pelkästään muusikkona vaan intellektuellina, joka argumentoi musiikista soittonsa ja kirjoitustensa kautta. Gould on myös yksi harvoista länsimaisen taidemusiikin muusikoista, joka on löytänyt tiensä niin kirjallisuuden kuin populaarikulttuurinkin merkityskenttään ja kuvastoon. Tekijä tarkastelee Gouldin levytysten ja ja kiehtovan hahmon vastaanottoa niin elokuvassa, kirjallisuudessa kuin kuvataiteessakin.
Laajempi teoreettinen ja metodologinen päämäärä työssäni on argumentoida sellaisen musiikkinäkemyksen puolesta, jossa muusikkous nähdään aktiivisena ja parhaimmillaan kriittisen intellektuaalisena musiikillisen maailmassaolemisen muotona - ei siis vain säveltäjän teoksilleen antamien merkitysten välittämisenä. Tällaisesta muusikkoudesta esimerkki on juuri Gould: kiistanalainen, provokatiivisia mutta usein myös briljanssissaan ylittämättömiä tulkintoja toteuttanut taiteilija, joka ei koskaan väsynyt etsimään musiikin merkitystä uusista näkökulmista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4769]