Cytokines and seizures
Peltola, Jukka (2005)
Peltola, Jukka
Tampere University Press
2005
Neurologia - Neurology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2005-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6477-X
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6477-X
Tiivistelmä
Sytokiinit ovat tulehdusreaktiota sääteleviä molekyylejä, joita tuotetaan myös aivoissa hermoston vaurioituessa tai muuten aktivoituessa. Aikaisemmin kokeellisissa epilepsiamalleissa on todettu lisääntynyttä sytokiinituotantoa aivoissa epileptisten kohtausten yhteydessä, mutta kliinisiä tutkimuksia epilepsiapotilailla ei juurikaan ole tehty.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä epileptisten kohtausten yhteyttä sytokiiniverkoston aktivaatioon yksittäisten kohtausten sekä kroonisen epilepsian yhteydessä. Määritimme sytokiinipitoisuuksia selkäydinnesteessä ja plasmassa toonis-kloonisten kohtausten jälkeen eri ajankohtina selvittääksemme liittyykö epilepsiakohtauksiin lisääntynyttä sytokiinien tuotantoa. Lisäksi mittasimme tulehdukseen liittyviä parametrejä verestä samoilla potilailla ja etsimme korrelaatiota sytokiinituotantoon. Vaikeahoitoista kroonista epilepsiaa sairastavilla potilailla arvioimme sytokiinien alkuperää vertaamalla sytokiinien plasmatasoja veren monosyyttien kykyyn tuottaa sytokiineja. Tutkimme myös sytokiinien geneettisen monimuotoisuuden esiintyvyyttä vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavilla potilailla.
Sytokiinituotannon merkitystä epilepsiakohtausten yhteydessä ei vielä täysin tiedetä. Kuitenkin kokeellisissa tutkimuksissa on osoitettu että tietyillä sytokiineillä voi olla joko kohtauksia estävää tai lisäävää vaikutusta, lisäksi sytokiinit voivat vaikuttaa kohtauksiin liittyvään aivojen plastisiteettiin. IL-1β on kokeellisissa malleissa prokonvulsiivinen ja neurotoksinen, IL-1RA:n vaikutukset ovat päinvastaiset. TNFα voi olla antikonvulsiivinen ja IL-6 prokonvulsiivinen. Me olemme tutkimuksessamme osoittaneet sytokiinijärjestelmän aktivaation epileptisiin kohtauksiin liittyen sekä akuuttien kohtausten että kroonisen epilepsian yhteydessä, jatkossa on keskeistä tarkemmin kartoittaa sytokiinien merkitystä sekä kokeellisissa malleissa että kliinisissä tutkimuksissa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä epileptisten kohtausten yhteyttä sytokiiniverkoston aktivaatioon yksittäisten kohtausten sekä kroonisen epilepsian yhteydessä. Määritimme sytokiinipitoisuuksia selkäydinnesteessä ja plasmassa toonis-kloonisten kohtausten jälkeen eri ajankohtina selvittääksemme liittyykö epilepsiakohtauksiin lisääntynyttä sytokiinien tuotantoa. Lisäksi mittasimme tulehdukseen liittyviä parametrejä verestä samoilla potilailla ja etsimme korrelaatiota sytokiinituotantoon. Vaikeahoitoista kroonista epilepsiaa sairastavilla potilailla arvioimme sytokiinien alkuperää vertaamalla sytokiinien plasmatasoja veren monosyyttien kykyyn tuottaa sytokiineja. Tutkimme myös sytokiinien geneettisen monimuotoisuuden esiintyvyyttä vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavilla potilailla.
Sytokiinituotannon merkitystä epilepsiakohtausten yhteydessä ei vielä täysin tiedetä. Kuitenkin kokeellisissa tutkimuksissa on osoitettu että tietyillä sytokiineillä voi olla joko kohtauksia estävää tai lisäävää vaikutusta, lisäksi sytokiinit voivat vaikuttaa kohtauksiin liittyvään aivojen plastisiteettiin. IL-1β on kokeellisissa malleissa prokonvulsiivinen ja neurotoksinen, IL-1RA:n vaikutukset ovat päinvastaiset. TNFα voi olla antikonvulsiivinen ja IL-6 prokonvulsiivinen. Me olemme tutkimuksessamme osoittaneet sytokiinijärjestelmän aktivaation epileptisiin kohtauksiin liittyen sekä akuuttien kohtausten että kroonisen epilepsian yhteydessä, jatkossa on keskeistä tarkemmin kartoittaa sytokiinien merkitystä sekä kokeellisissa malleissa että kliinisissä tutkimuksissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4772]