Health effects of occupational exposure to organic solvents and paint compounds
Kaukiainen, Ari (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kaukiainen, Ari
Työterveyslaitos
2005
Työterveys - Occupational Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Väitöspäivä
2005-11-10Tiivistelmä
Väitöskirjatutkimus vahvistaa sen, että vesiohenteisiin maaleihin ei liity merkittäviä hermoston tai ihon terveysongelmia. Ei ole syytä palata vaarallisempien liuotinmaalien käyttöön. Tulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan elinaikana kertyvällä liuotinaltistumisella ja pitkäaikaisilla hermostovaurio-oireilla on annos-vaste -suhde. Lisäksi liuottimien aineenvaihdunnalliset vaikutukset voivat olla laaja-alaisempia kuin on ajateltu. Tutkimus toi esille uutena havaintona vesiohenteisten kittien ja tasoitteiden käyttöön liittyvän ihottumariskin.
Liuotinaineiden käyttö on maailmanlaajuisesti satoja miljoonia tonneja vuosittain. Nämä kemikaalit liuottavat öljyjä, rasvoja, kumia, lakkoja, vahoja ja muoveja. Tiedetään, että pitkäaikainen altistuminen korkeille liuotinpitoisuuksille on terveydelle, erityisesti hermostolle vahingollista. Vesiohenteisten tuotteiden lisääntynyt käyttö ja työprosessien kehittyminen ovat vähentäneet altistumista teollisuusmaissa. Ei tiedetä, missä määrin liuotinaltistumiseen liittyviä oireita ja sairauksia esiintyy ammateissa, joissa altistumistasot ovat laskeneet. Esimerkkinä tästä on rakennusmaalaus.
Terveydenhuoltojärjestelmällä on rajalliset mahdollisuudet tunnistaa matalatasoiseen liuotinaltistumiseen liittyviä terveysvaikutuksia. Herkkiä ja helposti käytettäviä seulontamenetelmiä tarvitaan. Lisäksi on mahdollista, että liuotintuotteita korvanneet vesiohenteiset tuotteet aiheuttavat allergia-, iho- ja hengitystieoireita.
Tutkimuksessa yhdistettiin altistumis- ja oirekysymyksiä suuressa liuotinaltistuneiden rakennusmaalareiden ja verrokkien otoksessa. Kyselylomake lähetettiin 1000 maalarille ja 1000 kirvesmiehelle. Kliinisessä koeasetelmassa tutkittiin yleisesti käytössä olevien laboratoriokokeiden merkitystä liuottimille altistuneiden työntekijöiden terveysselvityksessä. Toisessa koeasetelmassa selvitettiin uusien näköjärjestelmää tutkivien testien merkitystä liuotinvaurioiden osoittajana.
Pitkäaikaisen liuotinaltistumisen ja muisti-, keskittymis- ja mielialaoireiden välillä todettiin tilastollisesti erittäin merkitseviä yhteyksiä. Viime vuosien matalatasoisella liuotinaltistumisella ei ollut vaikutusta. Liuotinaltistuminen lisäsi maksaentsyymien, veren sokerin, seerumin kolesterolin ja triglyseridien pitoisuuksia. Useimmat laboratorioarvot olivat kuitenkin viitealueiden puitteissa. Kokonaisuutena liuotinaltistumiseen liitetyt muutokset laboratorioarvoissa olivat samansuuntaisia kuin ns. metabolisessa syndroomassa tavattavat.
Kahdessa uudessa visuaalisen haun testissä liuottimille altistuneet työntekijät olivat merkittävästi hitaampia kuin altistumattomat verrokkihenkilöt. Uudet testit vaikuttavat lupaavilta liuotinaivosairauden seulonnassa ja voivat täydentää jo käytössä olevia värinäkö- ja kontrastiherkkyystestejä.
Rakennusmaalauksessa liuotinmaalien käyttö ja hermosto-oireet vähenevät, mutta hengitystieoireita ja kroonisen keuhkoputkentulehduksen oireita esiintyi selvästi useammin kuin kirvesmiehillä.
Maalarit ilmoittivat myös enemmän iho-oireita kuin kirvesmiehet. Käsi-ihottuman riski oli suurin maalareilla, jotka käyttivät päivittäin liuotinohenteisia epoksi- ja uretaanimaaleja. Nämä maalit sekä ärsyttävät ihoa että voivat allergisoida. Käsi-ihottuman yhteydessä rakennusmaalauksen vesiohenteiset kitit ja tasoitteet ovat uusi riskitekijä. Tärkeä havainto oli, että eniten käytettyjen maalien eli vesiohenteisten maalien päivittäinen käyttö ei lisännyt käsi-ihottuman riskiä.
Kittien ja tasoitteiden vaikutuksia ihoon ja hengityselimiin olisi tutkittava tarkemmin. Tasoite- ja hiontatöihin liittyvät työmenetelmät ja henkilökohtainen suojautuminen tulisi arvioida uudelleen.
Kyselylomakemenetelmää voi suositella terveydenhuollon käyttöön liuottimien aiheuttamien hermostovaikutusten seulomiseksi, mutta yksilökohtainen altistumisen arvio on välttämätön. Näkötestejä voidaan käyttää osana kliinisiä tutkimuksia. Laboratoriokokeiden merkitys on täydentää muita menetelmiä.
Liuotinaineiden käyttö on maailmanlaajuisesti satoja miljoonia tonneja vuosittain. Nämä kemikaalit liuottavat öljyjä, rasvoja, kumia, lakkoja, vahoja ja muoveja. Tiedetään, että pitkäaikainen altistuminen korkeille liuotinpitoisuuksille on terveydelle, erityisesti hermostolle vahingollista. Vesiohenteisten tuotteiden lisääntynyt käyttö ja työprosessien kehittyminen ovat vähentäneet altistumista teollisuusmaissa. Ei tiedetä, missä määrin liuotinaltistumiseen liittyviä oireita ja sairauksia esiintyy ammateissa, joissa altistumistasot ovat laskeneet. Esimerkkinä tästä on rakennusmaalaus.
Terveydenhuoltojärjestelmällä on rajalliset mahdollisuudet tunnistaa matalatasoiseen liuotinaltistumiseen liittyviä terveysvaikutuksia. Herkkiä ja helposti käytettäviä seulontamenetelmiä tarvitaan. Lisäksi on mahdollista, että liuotintuotteita korvanneet vesiohenteiset tuotteet aiheuttavat allergia-, iho- ja hengitystieoireita.
Tutkimuksessa yhdistettiin altistumis- ja oirekysymyksiä suuressa liuotinaltistuneiden rakennusmaalareiden ja verrokkien otoksessa. Kyselylomake lähetettiin 1000 maalarille ja 1000 kirvesmiehelle. Kliinisessä koeasetelmassa tutkittiin yleisesti käytössä olevien laboratoriokokeiden merkitystä liuottimille altistuneiden työntekijöiden terveysselvityksessä. Toisessa koeasetelmassa selvitettiin uusien näköjärjestelmää tutkivien testien merkitystä liuotinvaurioiden osoittajana.
Pitkäaikaisen liuotinaltistumisen ja muisti-, keskittymis- ja mielialaoireiden välillä todettiin tilastollisesti erittäin merkitseviä yhteyksiä. Viime vuosien matalatasoisella liuotinaltistumisella ei ollut vaikutusta. Liuotinaltistuminen lisäsi maksaentsyymien, veren sokerin, seerumin kolesterolin ja triglyseridien pitoisuuksia. Useimmat laboratorioarvot olivat kuitenkin viitealueiden puitteissa. Kokonaisuutena liuotinaltistumiseen liitetyt muutokset laboratorioarvoissa olivat samansuuntaisia kuin ns. metabolisessa syndroomassa tavattavat.
Kahdessa uudessa visuaalisen haun testissä liuottimille altistuneet työntekijät olivat merkittävästi hitaampia kuin altistumattomat verrokkihenkilöt. Uudet testit vaikuttavat lupaavilta liuotinaivosairauden seulonnassa ja voivat täydentää jo käytössä olevia värinäkö- ja kontrastiherkkyystestejä.
Rakennusmaalauksessa liuotinmaalien käyttö ja hermosto-oireet vähenevät, mutta hengitystieoireita ja kroonisen keuhkoputkentulehduksen oireita esiintyi selvästi useammin kuin kirvesmiehillä.
Maalarit ilmoittivat myös enemmän iho-oireita kuin kirvesmiehet. Käsi-ihottuman riski oli suurin maalareilla, jotka käyttivät päivittäin liuotinohenteisia epoksi- ja uretaanimaaleja. Nämä maalit sekä ärsyttävät ihoa että voivat allergisoida. Käsi-ihottuman yhteydessä rakennusmaalauksen vesiohenteiset kitit ja tasoitteet ovat uusi riskitekijä. Tärkeä havainto oli, että eniten käytettyjen maalien eli vesiohenteisten maalien päivittäinen käyttö ei lisännyt käsi-ihottuman riskiä.
Kittien ja tasoitteiden vaikutuksia ihoon ja hengityselimiin olisi tutkittava tarkemmin. Tasoite- ja hiontatöihin liittyvät työmenetelmät ja henkilökohtainen suojautuminen tulisi arvioida uudelleen.
Kyselylomakemenetelmää voi suositella terveydenhuollon käyttöön liuottimien aiheuttamien hermostovaikutusten seulomiseksi, mutta yksilökohtainen altistumisen arvio on välttämätön. Näkötestejä voidaan käyttää osana kliinisiä tutkimuksia. Laboratoriokokeiden merkitys on täydentää muita menetelmiä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]