Plasma Asymmetric Dimethylarginine (ADMA) in Relation to Cardiovascular Physiology and Risk Factors of Atherosclerosis
Päivä, Hannu (2005)
Päivä, Hannu
Tampere University Press
2005
Sisätautioppi - Internal Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2005-09-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6390-0
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6390-0
Tiivistelmä
Valtimokovettumatautiin liittyvät sydänverisuonisairaudet ovat seurannaisilmiöineen edelleen keskeinen kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma ja aiheuttavat eniten kuolemia niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. Asymmetrinen dimetyyliarginiini (ADMA) on elimistön itsensä tuottama aine, joka estää typpioksidia syntetisoivan entsyymin toimintaa pystyen näin säätelemään typpioksidin muodostumista ja verisuonen seinämän toimintaa ja voi siten vaikuttaa valtimokovettumataudin kehittymiseen. Väitöskirjatyö osoitti, että kohonnut veren ADMA-pitoisuus oli yhteydessä varhaisiin valtimokovettumatautiin liittyviin verisuonimuutoksiin, mutta ei valtimokovettumataudin riskitekijöihin. Sokeritautia sairastavilla potilailla ADMA-pitoisuus oli jopa verrokkeja matalampi johtuen diabetestä sairastavien lisääntyneestä munuaisten kautta tapahtuneesta ADMA:n suodattumisesta. Runsas hiilihydraattien käyttö oli vahvassa suhteessa mataliin plasman ADMA-pitoisuuksiin, mutta kohonneen kolesterolin hoitoon käytettävillä statiinilääkkeillä ei ollut vaikutusta plasman ADMA:an.
Aikaisemmissa tutkimuksissa kohonneen plasman ADMA-pitoisuuden on todettu liittyvän useisiin sydänverisuonisairauksien riskitekijöihin ja sen on ajateltu olevan verisuonen toimintahäiriön ja piileväoireisen valtimokovettumataudin verestä mitattavissa oleva merkkiaine. On myös esitetty, että korkea ADMA-pitoisuus voisi jopa edesauttaa valtimokovettumataudin kehittymistä. Kuitenkin ADMA:n kliininen merkitys sydänverisuonisairauksien kehittymisessä on edelleen pitkälti epäselvä. Väitöskirja tarkasteli plasman ADMA:n suhdetta sydän- ja verenkiertoelimistön fysiologiaan, varhaisiin valtimokovettumatautiin liittyviin verisuonimuutoksiin sekä valtimokovettumataudin riskitekijöihin. Lisäksi työ selvitteli kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden ja ravintotekijöiden vaikutuksia plasman ADMA-pitoisuuksiin. Väitöskirjatutkimuksessa oli mukana yhteensä 373 potilasta tai kontrollihenkilöä. Tutkimuksessa selvitettiin plasman ADMA:n suhdetta aikaisiin valtimokovettumataudin muutoksiin mittaamalla sepelvaltimoiden verenvirtaus positroni emissio tomografialla ja tekemällä kaulavaltimoiden ultraäänitutkimus. Lisäksi tutkittiin ADMA:n suhdetta kertamittauksilla ja vuorokausirekisteröinnillä selvitettyyn verenpaineeseen sekä useisiin muihin ei-kajoavasti mitattuihin verenkierron tilaa kuvaaviin muuttujiin. Väitöskirjatyö selvitti myös kuinka kahdeksan viikon mittainen suuriannoksinen simvastatiini- ja atorvastatiinihoito vaikutti plasman ADMA-pitoisuuteen. Ruokavalion ja alkoholin käytön vaikutus plasman ADMA-pitoisuuteen selvitettiin käyttäen hyväksi seitsemän päivän ruokapäiväkirjaa. Plasman ADMA-pitoisuus mitattiin korkea suoritekykyisellä nestekromatografialla (HPLC) tai HPLC tandem massaspektrometrilla.
Väitöskirjatyön tulokset selkiyttivät aiempien tutkimusten jäljiltä jossain määrin ristiriitaista ADMA:n roolia valtimokovettumataudin kehittymisessä ja vahvistivat sitä käsitystä, että kohonnut plasman ADMA-pitoisuus on merkki alkuvaiheen valtimokovettumataudista. Uusissa tutkimuksissa onkin tärkeää selvittää voitaisiinko ADMA-mittauksia hyödyntää käytännön työssä arvioitaessa ihmisen riskiä sairastua sydänverisuonisairauksiin. Väitöskirjatyö toi täysin uutta tietoa ruokavalion ja statiinilääkkeiden vaikutuksesta plasman ADMA:an. Tulokset viittasivat epäsuorasti siihen, että voi olla tärkeämpää keskittyä valtimokovettumataudin muiden riskitekijöiden vähentämiseen kuin yrittää suoranaisesti vaikuttaa verisuonitaudin merkkiaineena toimivan ADMA:n veripitoisuuksiin.
Aikaisemmissa tutkimuksissa kohonneen plasman ADMA-pitoisuuden on todettu liittyvän useisiin sydänverisuonisairauksien riskitekijöihin ja sen on ajateltu olevan verisuonen toimintahäiriön ja piileväoireisen valtimokovettumataudin verestä mitattavissa oleva merkkiaine. On myös esitetty, että korkea ADMA-pitoisuus voisi jopa edesauttaa valtimokovettumataudin kehittymistä. Kuitenkin ADMA:n kliininen merkitys sydänverisuonisairauksien kehittymisessä on edelleen pitkälti epäselvä. Väitöskirja tarkasteli plasman ADMA:n suhdetta sydän- ja verenkiertoelimistön fysiologiaan, varhaisiin valtimokovettumatautiin liittyviin verisuonimuutoksiin sekä valtimokovettumataudin riskitekijöihin. Lisäksi työ selvitteli kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden ja ravintotekijöiden vaikutuksia plasman ADMA-pitoisuuksiin. Väitöskirjatutkimuksessa oli mukana yhteensä 373 potilasta tai kontrollihenkilöä. Tutkimuksessa selvitettiin plasman ADMA:n suhdetta aikaisiin valtimokovettumataudin muutoksiin mittaamalla sepelvaltimoiden verenvirtaus positroni emissio tomografialla ja tekemällä kaulavaltimoiden ultraäänitutkimus. Lisäksi tutkittiin ADMA:n suhdetta kertamittauksilla ja vuorokausirekisteröinnillä selvitettyyn verenpaineeseen sekä useisiin muihin ei-kajoavasti mitattuihin verenkierron tilaa kuvaaviin muuttujiin. Väitöskirjatyö selvitti myös kuinka kahdeksan viikon mittainen suuriannoksinen simvastatiini- ja atorvastatiinihoito vaikutti plasman ADMA-pitoisuuteen. Ruokavalion ja alkoholin käytön vaikutus plasman ADMA-pitoisuuteen selvitettiin käyttäen hyväksi seitsemän päivän ruokapäiväkirjaa. Plasman ADMA-pitoisuus mitattiin korkea suoritekykyisellä nestekromatografialla (HPLC) tai HPLC tandem massaspektrometrilla.
Väitöskirjatyön tulokset selkiyttivät aiempien tutkimusten jäljiltä jossain määrin ristiriitaista ADMA:n roolia valtimokovettumataudin kehittymisessä ja vahvistivat sitä käsitystä, että kohonnut plasman ADMA-pitoisuus on merkki alkuvaiheen valtimokovettumataudista. Uusissa tutkimuksissa onkin tärkeää selvittää voitaisiinko ADMA-mittauksia hyödyntää käytännön työssä arvioitaessa ihmisen riskiä sairastua sydänverisuonisairauksiin. Väitöskirjatyö toi täysin uutta tietoa ruokavalion ja statiinilääkkeiden vaikutuksesta plasman ADMA:an. Tulokset viittasivat epäsuorasti siihen, että voi olla tärkeämpää keskittyä valtimokovettumataudin muiden riskitekijöiden vähentämiseen kuin yrittää suoranaisesti vaikuttaa verisuonitaudin merkkiaineena toimivan ADMA:n veripitoisuuksiin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]