Interstitial Cystitis: an Epidemiological, Experimental and Clinical Study
Leppilahti, Mikael (2002)
Leppilahti, Mikael
Tampere University Press
2002
Urologia - Urology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2002-11-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5452-9
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5452-9
Tiivistelmä
Interstitiaalinen virtsarakon tulehdus (IC) on monimuotoinen krooninen rakon oireyhtymä, jonka vaikeusaste vaihtelee suuresti. IC:n tavanomaisimpia oireita ovat tiheävirtsaisuus, yövirtsaaminen, pakonomainen virtsaamisen tarve sekä rakon täyttymiseen liittyvät lantionseudun kivut. Oireyhtymä on kymmenen kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä, ja sen toteaminen perustuu pääosin rakko-oireisiin sekä muiden tunnettujen sairauksien poissulkuun. Koska sairauden aiheuttajaa ei toistaiseksi tunneta ja myös tautimekanismi on epäselvä, ovat hoitomenetelmätkin kokemusperäisiä eikä parantavaa hoitoa ole toistaiseksi pystytty kehittämään.
Tämä väitöskirjatutkimus koostuu viidestä osatyöstä. Epidemiologisissa tutkimuksissa selvitettiin IC:n kaltaisen kivuliaan tiheävirtsaisuuden esiintyvyyttä suomalaisen naisväestön keskuudessa käyttäen tarkoitukseen kehitettyä kansainvälistä oire- ja haittapistelomaketta. Lisäksi tutkittiin autoimmuunisairauksiin kuuluvan ns. Sjögrenin syndrooman (SS) yhteyttä IC:n kaltaiseen rakko-oireistoon. Tutkimustyössä selvitettiin myös kokeellisesti yleisimmin käytetyn hoitomenetelmän, rakon ylivenytyksen, vaikutusta rakon rakenteeseen ja entsyymitoimintoihin. Lisäksi rotilla tehdyssä kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin toiminnallisen limakalvovaurion kestoa ylivenytyksen jälkeen. Hyaluronihapolla on aikaisemmin todettu olevan tulehdusta estävä vaikutus, ja lisäksi sen uskotaan suojaavan rakon limakalvoa. Kliinisessä tutkimuksessa selvitettiin ylivenytyksen ja hyaluronihappohuuhteluiden yhteisvaikutusta IC-potilaiden oireisiin sekä hoitovasteen yhteyttä tiettyyn tulehdusreseptoriin (ICAM-1).
Tämän tutkimustyön perusteella IC:n kaltaista rakko-oireistoa esiintyy suomalaisessa väestössä arviolta 45:llä naisella 10 000:sta, mikä on 7-25 kertaa yleisempää kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on oletettu. IC:n ikävakioitu esiintyvyys oli SS:aa sairastavilla potilailla 15 kertaa yleisempää kuin vertailuväestön keskuudessa, mikä viittaa vahvasti siihen, että näillä sairauksilla on yhteisiä altistavia tekijöitä ja mahdollisesti samankaltainen tautimekanismi. Kokeellisessa työssä rakon ylivenytys aiheutti vaurioita lähinnä limakalvoon, mutta kudosvauriot korjaantuivat viikon kuluessa lähes kokonaan. Limakalvon toiminnallinen häiriö kesti kuitenkin pidempään, mikä saattaa toisaalta kiihdyttää tulehdusprosessia, vaikka oireet ylivenytyksen jälkeen tilapäisesti helpottuisivatkin. Vaste ylivenytyksen ja hyaluronihappohuuhteluiden yhteisvaikutukseen oli kolmanneksella potilaista pitkäkestoinen. Kyseinen vaste oli yhteydessä myös ICAM-1 -tulehdusreseptoreiden esiintymiseen.
Tulevaisuudessa on keskeistä pyrkiä tarkemmin selvittämään tämän oireyhtymän altistavia tekijöitä ja tautimekanismeja, jotta hoitomenetelmiä voitaisiin myös kehittää tehokkaammiksi ja paremmin taudin syihin vaikuttaviksi.
Tämä väitöskirjatutkimus koostuu viidestä osatyöstä. Epidemiologisissa tutkimuksissa selvitettiin IC:n kaltaisen kivuliaan tiheävirtsaisuuden esiintyvyyttä suomalaisen naisväestön keskuudessa käyttäen tarkoitukseen kehitettyä kansainvälistä oire- ja haittapistelomaketta. Lisäksi tutkittiin autoimmuunisairauksiin kuuluvan ns. Sjögrenin syndrooman (SS) yhteyttä IC:n kaltaiseen rakko-oireistoon. Tutkimustyössä selvitettiin myös kokeellisesti yleisimmin käytetyn hoitomenetelmän, rakon ylivenytyksen, vaikutusta rakon rakenteeseen ja entsyymitoimintoihin. Lisäksi rotilla tehdyssä kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin toiminnallisen limakalvovaurion kestoa ylivenytyksen jälkeen. Hyaluronihapolla on aikaisemmin todettu olevan tulehdusta estävä vaikutus, ja lisäksi sen uskotaan suojaavan rakon limakalvoa. Kliinisessä tutkimuksessa selvitettiin ylivenytyksen ja hyaluronihappohuuhteluiden yhteisvaikutusta IC-potilaiden oireisiin sekä hoitovasteen yhteyttä tiettyyn tulehdusreseptoriin (ICAM-1).
Tämän tutkimustyön perusteella IC:n kaltaista rakko-oireistoa esiintyy suomalaisessa väestössä arviolta 45:llä naisella 10 000:sta, mikä on 7-25 kertaa yleisempää kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on oletettu. IC:n ikävakioitu esiintyvyys oli SS:aa sairastavilla potilailla 15 kertaa yleisempää kuin vertailuväestön keskuudessa, mikä viittaa vahvasti siihen, että näillä sairauksilla on yhteisiä altistavia tekijöitä ja mahdollisesti samankaltainen tautimekanismi. Kokeellisessa työssä rakon ylivenytys aiheutti vaurioita lähinnä limakalvoon, mutta kudosvauriot korjaantuivat viikon kuluessa lähes kokonaan. Limakalvon toiminnallinen häiriö kesti kuitenkin pidempään, mikä saattaa toisaalta kiihdyttää tulehdusprosessia, vaikka oireet ylivenytyksen jälkeen tilapäisesti helpottuisivatkin. Vaste ylivenytyksen ja hyaluronihappohuuhteluiden yhteisvaikutukseen oli kolmanneksella potilaista pitkäkestoinen. Kyseinen vaste oli yhteydessä myös ICAM-1 -tulehdusreseptoreiden esiintymiseen.
Tulevaisuudessa on keskeistä pyrkiä tarkemmin selvittämään tämän oireyhtymän altistavia tekijöitä ja tautimekanismeja, jotta hoitomenetelmiä voitaisiin myös kehittää tehokkaammiksi ja paremmin taudin syihin vaikuttaviksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]