Pirstaloitumisesta kohti naisena eheytymistä- Substantiivinen teoria rintasyöpäpotilaan sosiaalisesta tuesta hoitoprosessin aikana
Leino, Kaija (2011)
Leino, Kaija
Tampere University Press
2011
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2011-11-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8555-8
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8555-8
Tiivistelmä
Hoitohenkilöstöltä saatu sosiaalinen tuki edistää rintasyöpäpotilaan naisena eheytymistä
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä Suomessa ja se lisääntyy eliniän pitenemisen ja ikääntyvien määrän nousemisen vuoksi voimakkaasti vuoteen 2020. Syöpähoidot muuttuvat entistä monimutkaisemmiksi ja kestävät vuosina kauemmin kuin aikaisemmin. Tutkimus on ajankohtainen ja tärkeä, koska rintasyöpään sairastuminen aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä sekä sosiaalisia selviytymis- ja sopeutumisvaatimuksia. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi rintasyöpä aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle ja rintasyöpäpotilaiden määrän lisääntyminen tulee vaatimaan tulevaisuudessa huomattavia terveydenhuollon voimavaroja.
Väitöskirjassa kehitettiin teoria rintasyöpäpotilaan sosiaalisesta tuesta hoitoprosessin aikana. Tavoitteena oli tuottaa tutkittua tietoa rintasyöpäpotilaiden tukemiseen. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2007- 2009. Aineisto muodostui 25 rintasyöpäpotilaan haastatteluista leikkaushoidon aikana ja syöpähoitojen jälkeen sekä 21 päiväkirjasta noin vuoden mittaiselta ajanjaksolta. Lisäksi ryhmähaastateltiin rintasyöpäpotilaita hoitoprosessin eri vaiheissa hoitavia hoitajia ja lääkäreitä. Rintasyöpäpotilaiden kokemukset vuoden ajalta osoittavat, että rintasyöpä on kiinteästi minäkuvaan liittyvä sairaus, joka aiheuttaa naiselle sisäisiä ja ulkoisia muutoksia. Tutkimus tuotti uutta, käsitteellistä ja teoreettista tietoa rintasyöpäpotilaan tuesta hoidon aikana potilaan, hoitajan ja lääkärin näkökulmasta.
Tulokset osoittavat, että hoitohenkilöstöltä saatu sosiaalinen tuki edistää rintasyöpäpotilaan naisena eheytymistä. Minäkuvan muuttumisen vuoksi hoitohenkilöstön tulee huomioida naisellisuuden tukeminen sekä puuttua seksuaalisuuteen liittyviin asioihin ennaltaehkäisevästi. Tulosten mukaan potilailla on mahdollisuus eheytyä hoitohenkilöstön antaman tuen avulla, vaikka läheisten tuki olisi riittämätöntä tai puutteellista. Erityisesti tiedon saaminen rauhoittaa epätietoista potilasta ja toimii psyykkisenä tukena. Lisäksi tulokset osoittavat, että hoitohenkilöstöllä on valmiuksia tunnistaa tuen tarpeessa oleva potilas, mutta puolison ja lasten henkistä hätää ei tunnisteta riittävän hyvin. Hoitohenkilöstöltä puuttuu myös konkreettisia keinoja läheisten tukemiseen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sosiaalinen tuki edistää rintasyövästä selviytymistä. Sosiaalisen tuen tulee olla tarpeisiin pohjautuvaa, ennaltaehkäisevää ja systemaattista. Tuen pitää olla myös tavoitteellista ja johtaa terveysvaikutusten syntymiseen. Tukea on suunnattava erityisesti hoidon siirtymävaiheisiin, sillä rintasyöpäpotilaat tarvitsevat emotionaalista ja tiedollista tukea erityisesti sairastumisen alkuvaiheessa sekä syöpähoitojen päättymisvaiheessa. Tukea ja ohjausta tulee suunnata myös itsehoitovalmiuksien lisäämiseen kotona selviytymiseksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää rintasyöpäpotilaiden ja heidän läheistensä tukemisessa sairauskriisissä. Lisäksi tutkimustulosten avulla on mahdollista kehittää hoitamisen käytäntöjä, jotka auttavat rintasyöpään sairastuneita naisia selviytymään sairautensa ja sen aiheuttamien rajoitusten kanssa.
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä Suomessa ja se lisääntyy eliniän pitenemisen ja ikääntyvien määrän nousemisen vuoksi voimakkaasti vuoteen 2020. Syöpähoidot muuttuvat entistä monimutkaisemmiksi ja kestävät vuosina kauemmin kuin aikaisemmin. Tutkimus on ajankohtainen ja tärkeä, koska rintasyöpään sairastuminen aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä sekä sosiaalisia selviytymis- ja sopeutumisvaatimuksia. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi rintasyöpä aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle ja rintasyöpäpotilaiden määrän lisääntyminen tulee vaatimaan tulevaisuudessa huomattavia terveydenhuollon voimavaroja.
Väitöskirjassa kehitettiin teoria rintasyöpäpotilaan sosiaalisesta tuesta hoitoprosessin aikana. Tavoitteena oli tuottaa tutkittua tietoa rintasyöpäpotilaiden tukemiseen. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2007- 2009. Aineisto muodostui 25 rintasyöpäpotilaan haastatteluista leikkaushoidon aikana ja syöpähoitojen jälkeen sekä 21 päiväkirjasta noin vuoden mittaiselta ajanjaksolta. Lisäksi ryhmähaastateltiin rintasyöpäpotilaita hoitoprosessin eri vaiheissa hoitavia hoitajia ja lääkäreitä. Rintasyöpäpotilaiden kokemukset vuoden ajalta osoittavat, että rintasyöpä on kiinteästi minäkuvaan liittyvä sairaus, joka aiheuttaa naiselle sisäisiä ja ulkoisia muutoksia. Tutkimus tuotti uutta, käsitteellistä ja teoreettista tietoa rintasyöpäpotilaan tuesta hoidon aikana potilaan, hoitajan ja lääkärin näkökulmasta.
Tulokset osoittavat, että hoitohenkilöstöltä saatu sosiaalinen tuki edistää rintasyöpäpotilaan naisena eheytymistä. Minäkuvan muuttumisen vuoksi hoitohenkilöstön tulee huomioida naisellisuuden tukeminen sekä puuttua seksuaalisuuteen liittyviin asioihin ennaltaehkäisevästi. Tulosten mukaan potilailla on mahdollisuus eheytyä hoitohenkilöstön antaman tuen avulla, vaikka läheisten tuki olisi riittämätöntä tai puutteellista. Erityisesti tiedon saaminen rauhoittaa epätietoista potilasta ja toimii psyykkisenä tukena. Lisäksi tulokset osoittavat, että hoitohenkilöstöllä on valmiuksia tunnistaa tuen tarpeessa oleva potilas, mutta puolison ja lasten henkistä hätää ei tunnisteta riittävän hyvin. Hoitohenkilöstöltä puuttuu myös konkreettisia keinoja läheisten tukemiseen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sosiaalinen tuki edistää rintasyövästä selviytymistä. Sosiaalisen tuen tulee olla tarpeisiin pohjautuvaa, ennaltaehkäisevää ja systemaattista. Tuen pitää olla myös tavoitteellista ja johtaa terveysvaikutusten syntymiseen. Tukea on suunnattava erityisesti hoidon siirtymävaiheisiin, sillä rintasyöpäpotilaat tarvitsevat emotionaalista ja tiedollista tukea erityisesti sairastumisen alkuvaiheessa sekä syöpähoitojen päättymisvaiheessa. Tukea ja ohjausta tulee suunnata myös itsehoitovalmiuksien lisäämiseen kotona selviytymiseksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää rintasyöpäpotilaiden ja heidän läheistensä tukemisessa sairauskriisissä. Lisäksi tutkimustulosten avulla on mahdollista kehittää hoitamisen käytäntöjä, jotka auttavat rintasyöpään sairastuneita naisia selviytymään sairautensa ja sen aiheuttamien rajoitusten kanssa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]