Ensimmäisen aivoinfarktin sairastaneiden liuotushoidon saaneiden potilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu : Kliininen seurantatutkimus
Numminen, Sari (2019)
Numminen, Sari
Tampereen yliopisto
2019
Logopedia - Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1001-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1001-1
Tiivistelmä
Aivoverenkiertohäiriöihin (AVH) sairastuu Suomessa vuosittain 25 000 ihmistä, ja
heistä 18 000 saa aivoinfarktin. Aivoinfarktien akuuttivaiheen hoito on viime vuosikymmeninä voimakkaasti kehittynyt. Laskimon sisäinen liuotushoito on yleistynyt, ja sen hoitotulokset ovat hyviä. Aivoinfarktin sairastaneiden potilaiden toimintarajoitteet ovat vähentyneet, ja yhä useampi heistä palaa asumaan kotiinsa.
Yleisesti ottaen AVH-potilaiden elämänlaatua on tutkittu paljon, ja sen on todettu olevan heikko. Tietoa siitä, millainen on liuotushoidon saaneiden aivoinfarktipotilaiden elämänlaatu, ei vielä ole. Suomessa liuotushoidettujen potilaiden elämänlaatua ei ole aiemmin tutkittu, ja myös kansainvälisesti tutkimus on vielä hyvin vähäistä. Tämän prospektiivisen väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on selvittää ensimmäisen aivoinfarktin sairastaneiden liuotushoidon saaneiden potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua vuoden seurannassa.
Potilaiden (iältään 45-81 v.) terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioitiin kuusi kuukautta (n=51) ja 12 kuukautta sairastumisen jälkeen (n=46) The Stroke and Aphasia Quality of Life (SAQOL-39) -mittarin avulla. Potilaat täyttivät lomakkeet itse, ja vastaukset käytiin läpi potilaan kanssa seurantakäyntien yhteydessä. Potilaita koskevat taustatiedot (ikä, aiemmat sairaudet, sairaalassaoloaika, tieto uusista sairauksista) kerättiin sairauskertomuksista. Muut taustatiedot (siviilisääty, koulutusvuodet, työssäolotilanne, tieto aiemmista sairauksista, tieto sairaalassa havaituista sairauksista, avuntarve ja kodinmuutostöiden tarve, tieto kuntouksesta) kerättiin neuropsykologin tekemän haastattelun avulla akuuttivaiheessa, kuusi kuukautta ja 12 kuukautta sairastumisen jälkeen.
Neuroradiologiset tutkimukset (natiivitietokonetomografia, TT ja pään magneettikuvaus, MRI) tehtiin akuuttivaiheessa ja vuosi sairastumisen jälkeen. Kokenut neurologi arvioi aivoinfarktin vaikeusasteen National Institutes of Health Stroke Scale (NIHSS) -arviointimenetelmän avulla potilaan ollessa ensiavussa, potilaan poistuessa akuuttisairaalasta, kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen ja vuosi sairastumisen jälkeen. Potilaan kykyä toimia itsenäisesti päivittäistoiminnoissa arvioitiin Barthel Indeksillä (BI) ja aivoinfarktin aiheuttamaa haittaa arvioitiin modified Rankin Scale -luokittelun (mRS) avulla potilaan poistuessa akuuttisairaalasta, kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen ja vuosi sairastumisen jälkeen. Neuropsykologi kartoitti potilaiden mielialaan liittyviä muutoksia Beckin depressiokyselyllä (BDI-II) kuuden ja 12 kuukauden seurantakäyntien yhteydessä. Puheterapeutti arvioi vasemman hemisfäärin infarktin sairastaneiden potilaiden mahdollisen kielellisten toimintojen häiriön (afasian) ja sen vaikeusasteen akuuttivaiheessa sekä kuusi ja 12 kuukautta sairastumisen jälkeen.
Tutkimustulokset osoittavat, että liuotushoidon saaneiden ensimmäisen aivoinfarktin sairastaneiden potilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu näyttäytyi hyvänä vuosi sairastumisen jälkeen. Masennukseen viittaavia oireita esiintyi oletettua vähemmän, eikä vakava-asteista masennusta esiintynyt lainkaan. Alkuvaiheen afasia kuntoutui hyvin ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Huolimatta potilaiden hyvästä fyysisestä kuntoutumisesta ja toimintakyvyn palautumisesta potilaat kokivat kuitenkin elämänlaatunsa alentuneeksi elämänlaadun energian osa-alueella, jolla kartoitetaan lähinnä potilaan jaksamiseen liittyvä asioita. Vaikka masennukseen viittaavia oireita esiintyi tässä aineistossa huomattavan vähän, niillä todettiin olevan selkeä yhteys heikoksi koettuun elämänlaatuun. Myös sairastumisen alkuvaiheessa todetulla afasialla todettiin yhteys heikkoon elämänlaatuun. Muita elämänlaatua heikentäviä tekijöitä olivat keskimääräistä pidempi akuuttivaiheen sairaalassaoloaika, sekä se, että potilaalla todettiin tilavuudeltaan suurikokoinen infarkti vielä vuosi sairastumisen jälkeen. Vaikea-asteinen aivoinfarkti, alentunut itsenäinen toimintakyky ja infarktin aiheuttama suuri haitta olivat yhteydessä heikkoon elämänlaatuun. Myös potilaan kuntoutustarve oli yhteydessä heikkoon elämänlaatuun.
Tämä tutkimus osoittaa, että huolimatta hyvästä toipumisesta liuotushoidetut
potilaat kokivat elämänlaatunsa alentuneeksi erityisesti elämänlaadun energian osaalueella. Terveyteen liittyvän elämänlaadun arvioiminen antaa kokonaisvaltaisen ja potilaslähtöisen näkemyksen aivoinfarktin vaikutuksesta potilaan arkielämään. On suositeltavaa, että elämänlaadun arviointi tulisi systemaattiseksi osaksi aivoinfarktipotilaiden hoitoa ja seurantaa.
heistä 18 000 saa aivoinfarktin. Aivoinfarktien akuuttivaiheen hoito on viime vuosikymmeninä voimakkaasti kehittynyt. Laskimon sisäinen liuotushoito on yleistynyt, ja sen hoitotulokset ovat hyviä. Aivoinfarktin sairastaneiden potilaiden toimintarajoitteet ovat vähentyneet, ja yhä useampi heistä palaa asumaan kotiinsa.
Yleisesti ottaen AVH-potilaiden elämänlaatua on tutkittu paljon, ja sen on todettu olevan heikko. Tietoa siitä, millainen on liuotushoidon saaneiden aivoinfarktipotilaiden elämänlaatu, ei vielä ole. Suomessa liuotushoidettujen potilaiden elämänlaatua ei ole aiemmin tutkittu, ja myös kansainvälisesti tutkimus on vielä hyvin vähäistä. Tämän prospektiivisen väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on selvittää ensimmäisen aivoinfarktin sairastaneiden liuotushoidon saaneiden potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua vuoden seurannassa.
Potilaiden (iältään 45-81 v.) terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioitiin kuusi kuukautta (n=51) ja 12 kuukautta sairastumisen jälkeen (n=46) The Stroke and Aphasia Quality of Life (SAQOL-39) -mittarin avulla. Potilaat täyttivät lomakkeet itse, ja vastaukset käytiin läpi potilaan kanssa seurantakäyntien yhteydessä. Potilaita koskevat taustatiedot (ikä, aiemmat sairaudet, sairaalassaoloaika, tieto uusista sairauksista) kerättiin sairauskertomuksista. Muut taustatiedot (siviilisääty, koulutusvuodet, työssäolotilanne, tieto aiemmista sairauksista, tieto sairaalassa havaituista sairauksista, avuntarve ja kodinmuutostöiden tarve, tieto kuntouksesta) kerättiin neuropsykologin tekemän haastattelun avulla akuuttivaiheessa, kuusi kuukautta ja 12 kuukautta sairastumisen jälkeen.
Neuroradiologiset tutkimukset (natiivitietokonetomografia, TT ja pään magneettikuvaus, MRI) tehtiin akuuttivaiheessa ja vuosi sairastumisen jälkeen. Kokenut neurologi arvioi aivoinfarktin vaikeusasteen National Institutes of Health Stroke Scale (NIHSS) -arviointimenetelmän avulla potilaan ollessa ensiavussa, potilaan poistuessa akuuttisairaalasta, kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen ja vuosi sairastumisen jälkeen. Potilaan kykyä toimia itsenäisesti päivittäistoiminnoissa arvioitiin Barthel Indeksillä (BI) ja aivoinfarktin aiheuttamaa haittaa arvioitiin modified Rankin Scale -luokittelun (mRS) avulla potilaan poistuessa akuuttisairaalasta, kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen ja vuosi sairastumisen jälkeen. Neuropsykologi kartoitti potilaiden mielialaan liittyviä muutoksia Beckin depressiokyselyllä (BDI-II) kuuden ja 12 kuukauden seurantakäyntien yhteydessä. Puheterapeutti arvioi vasemman hemisfäärin infarktin sairastaneiden potilaiden mahdollisen kielellisten toimintojen häiriön (afasian) ja sen vaikeusasteen akuuttivaiheessa sekä kuusi ja 12 kuukautta sairastumisen jälkeen.
Tutkimustulokset osoittavat, että liuotushoidon saaneiden ensimmäisen aivoinfarktin sairastaneiden potilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu näyttäytyi hyvänä vuosi sairastumisen jälkeen. Masennukseen viittaavia oireita esiintyi oletettua vähemmän, eikä vakava-asteista masennusta esiintynyt lainkaan. Alkuvaiheen afasia kuntoutui hyvin ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Huolimatta potilaiden hyvästä fyysisestä kuntoutumisesta ja toimintakyvyn palautumisesta potilaat kokivat kuitenkin elämänlaatunsa alentuneeksi elämänlaadun energian osa-alueella, jolla kartoitetaan lähinnä potilaan jaksamiseen liittyvä asioita. Vaikka masennukseen viittaavia oireita esiintyi tässä aineistossa huomattavan vähän, niillä todettiin olevan selkeä yhteys heikoksi koettuun elämänlaatuun. Myös sairastumisen alkuvaiheessa todetulla afasialla todettiin yhteys heikkoon elämänlaatuun. Muita elämänlaatua heikentäviä tekijöitä olivat keskimääräistä pidempi akuuttivaiheen sairaalassaoloaika, sekä se, että potilaalla todettiin tilavuudeltaan suurikokoinen infarkti vielä vuosi sairastumisen jälkeen. Vaikea-asteinen aivoinfarkti, alentunut itsenäinen toimintakyky ja infarktin aiheuttama suuri haitta olivat yhteydessä heikkoon elämänlaatuun. Myös potilaan kuntoutustarve oli yhteydessä heikkoon elämänlaatuun.
Tämä tutkimus osoittaa, että huolimatta hyvästä toipumisesta liuotushoidetut
potilaat kokivat elämänlaatunsa alentuneeksi erityisesti elämänlaadun energian osaalueella. Terveyteen liittyvän elämänlaadun arvioiminen antaa kokonaisvaltaisen ja potilaslähtöisen näkemyksen aivoinfarktin vaikutuksesta potilaan arkielämään. On suositeltavaa, että elämänlaadun arviointi tulisi systemaattiseksi osaksi aivoinfarktipotilaiden hoitoa ja seurantaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4769]