Yliluonnollinen kokemus : Tulkinta, merkitys ja vaikutus
Rancken, Jeena (2017)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Rancken, Jeena
Vastapaino
2017
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Väitöspäivä
2017-09-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201708302360
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201708302360
Tiivistelmä
Ihmiset ovat kaikkina aikoina kertoneet kokemuksista, jotka he ovat mieltäneet tai tulkinneet yliluonnollisiksi tai ihmeen kaltaisiksi. Vielä nykyäänkin tutkimusten perusteella 10–18 prosenttia ihmisistä kertoo omakohtaisista yliluonnollisista kokemuksista. Useissa tutkimuksissa on huomattu, että näillä kokemuksilla kuvataan olevan vaikutuksia kertojiensa elämään.
Vaikka yliluonnolliseen liittyvät kokemukset näyttävät olevan varsin yleisiä, mielletään ne yhteiskunnassa marginaalisiksi sekä tabuluonteisiksi kokemuksiksi. Sosiaalisten sanktioiden, kuten maineen menetyksen, vuoksi niistä on tapana vaieta julkisuudessa ja virallisissa yhteyksissä.
Erityisesti 1990-luvulta lähtien ihmisten kiinnostus yliluonnolliseen aihepiiriin ja kokemuksiin näyttää lisääntyneen. Kiinnostus kytkeytyy laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa perinteisen uskonnon rooli on heikentynyt ja sen rinnalle on noussut ”uudeksi henkisyydeksi” kutsuttu ilmiö. Siihen katsotaan kuuluvaksi laaja variaatio erilaisia uskontoja, uskomuksia, filosofioita ja psykologisoivia teorioita ihmisen olemuksesta. Uuteen henkisyyteen liittyy usein myös institutionalisoidun uskonnon harjoittamisen sijasta kiinnostus kokea omakohtaisia uskonnollisia, henkisiä tai yliluonnollisia elämyksiä.
Yliluonnollisten ilmiöiden ongelma erityisesti tutkijan kannalta on niiden objektiivisen todennettavuuden vaikeus. Niiden olemassaoloa ei ole ollut mahdollista todistaa luonnontieteen vaatimukset täyttävällä tavalla. Koska yliluonnolliset kokemukset eivät ole konkreettisesti tavoitettavissa, niiden luonne tutkimuksen kohteena on vahvasti kielellinen; ne elävät kulttuurissa ja välittyvät toisille ihmisille ennen kaikkea kertomusten ja tarinoiden välityksellä.
Väitöskirjani koostuu kahdesta osasta. Ensiksi teen laajan kartoituksen aiempaan yliluonnollista kokemusta käsittelevään tutkimukseen ja tarkastelen siinä yhteydessä myös ”yliluonnollista” kulttuurisena ilmiönä. Tällaista kartoitusta ei ole aiemmin tehty, ja sen avulla luon viitekehyksen oman tutkimukseni empiiriselle osuudelle. Toiseksi raportoin yliluonnollisia kokemuksia analysoivan empiirisen tutkimuksen. Siinä keskityn tarkastelemaan sitä, millaisia vaikutuksia ihmiset kertovat yliluonnollisilla kokemuksilla olleen elämässään.
Tutkimukseni aihepiiri vie myös laajempien sosiaalipsykologisten kysymysten äärelle; miten ihmiset ylipäätään rakentavat tapahtumien tulkinnoista elämälleen merkitystä, joka voi ratkaisevasti vaikuttaa koko elämänkulkuun? Koska yliluonnolliset kokemussisällöt eivät ole itsestään selviä, ne voivat uudella tavalla nostaa näkyville nimenomaan tulkinnan ja merkitysten rakentumisen prosesseja sekä vaiheita.
Aineistonani oli 84 haastattelua ihmisiltä, jotka kertoivat kokeneensa yliluonnollisen kokemuksen. Aineisto kerättiin pääosin lehti-ilmoituksilla kolmessa vaiheessa vuosina 2003–2009. Aineisto oli
melko heterogeeninen, eli kertojien tausta ja elämäntilanne vaihtelivat. Haastateltavista oli naisia 57 ja miehiä 27.
Lähestyin aineistoa sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvan narratiivisen analyysin keinoin mallitarinoita, teemoja ja juonikaavioita kartoittaen. Rakensin aineistoni kertomusten pohjalta viisi erilaista tarinatyyppiä, joissa yliluonnollista kokemusta seurannut juonenkulku sekä tyyli tulkita kokemusta vaihtelivat. Tarinatyypit olivat nimeltään silminnäkijä (17 kertomusta), etsijä (22 kertomusta), oppilas (35 kertomusta), pelastettu (4 kertomusta) ja kamppailija (6 kertomusta). Tarinatyyppien nimet kuvastavat niiden päähenkilöiden erilaista suhdetta yliluonnolliseen ja kokemusten erilaisia tulkintoja ja vaikutuksia. Tarinatyypit kiinnittyivät myös erilaisiin kulttuurisiin mallitarinoihin ja niiden tarjoamiin merkityksiin. Täydensin analyysia luokittelemalla ja ryhmittelemällä aineistoani sekä tekemällä myös määrällistä vertailua eri tarinatyyppien elementtien kesken.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yliluonnollisiksi nimetyillä kokemuksilla mielletään olevan vaikutuksia niiden kokijoiden elämään. Kokemusten vaikutukset voivat olla neutraaleja, positiivisia tai negatiivisia. Aineistossa oli yhteensä 45 kertomusta, joissa yliluonnollinen kokemus toimi huomattavan elämänmuutoksen käynnistäjänä (N = 84). Näistä 39 kertojaa kuvasi muutoksen olleen positiivinen ja 6 kuvasi sen olleen negatiivinen. Aineiston loput 39 kertojaa kuvasi yliluonnollisen kokemuksen jääneen ihmettelyn, järkeilyn ja pohdintojen aiheeksi, ilman että se olisi muuttanut elämää konkreettisesti.
Vaikutusten muodostumisen kannalta ratkaisevin tekijä ei näyttänyt olevan itse kokemuksen sisältö, vaan ennen kaikkea sille annettu tulkinta ja tulkinnan varaan rakentunut merkitys tai rakentuneet merkitykset. Vaikuttavuuden kannalta keskeistä oli se, miten kokemuksesta rakennettiin kokonaisvaltainen kertomus, jossa ihminen punoi yhteen itselleen merkityksellisellä tavalla oudon kokemuksen, omaelämäkerrallisia aineksia sekä kulttuurin tarjoamia yliluonnollista koskevia tulkintoja.
Näytti siltä, että kun ihminen kerronnassaan sijoittaa kokemuksensa tiettyyn tulkintakontekstiin, kertojana ja kokijana hän asettuu myös itse suhteeseen tämän kontekstin kanssa. On oletettavaa, että tulkinta ohjaa päähenkilöä erilaiseen käyttäytymiseen ja toimintaan riippuen siitä, määritetäänkö poikkeuksellisen kokemuksen kontekstiksi jumalallinen ilmestys vai mielenterveyden horjunta. Lähtökohdiltaan samantyyppinen kokemus saattoi aineistoni kertomuksissa saada aikaan erilaisia vaikutuksia kertojien elämässä. Olennaiselta näytti se, millaisia tulkintoja kertoja kokemukselleen löysi tai omaksui sekä miten omaa kokemusta käsiteltiin sosiaalisten suhteiden tai ryhmien piirissä.
Jotta kokemuksen vaikutus muodostui elämää muuttavaksi, ei riittänyt, että kokemus sai tietynlaisen merkityksen, vaan tuon merkityksen täytyi kytkeytyä laajempaan merkitysten verkkoon tai ideologiaan. Keskeinen havainto tutkimuksessani oli lisäksi se, että omaan kokemukseen liitettyinä kulttuurista omaksutut tulkinnalliset ainekset, esimerkiksi uskonnolliset tai ideologiset elementit, voivat tulla osaksi ihmisten omaelämäkerrallisia kertomuksia ja henkilökohtaisia todellisuuskäsityksiä. Silloin ne toimivat jokapäiväisen elämän tapahtumien selittäjinä ja toiminnan inspiraationa. Positiivisen elämänmuutoksen toteutuminen vaati myös toisten, samankaltaisen yliluonnollisen tulkinnan jakavien tai sen hyväksyvien ihmisten tarjoamaa sosiaalista tukea.
Ihmisten tai ryhmien omaksumilla yliluonnollisen tulkinnoilla voi siis olla vaikutuksia, jotka ovat joskus luonteeltaan jopa dramaattisempia kuin realististen tulkintojen tuottamat vaikutukset. Kokemuksen merkitys voi muodostua elämän mullistavaksi, jos sen ajatellaan olevan yliluonnollisten voimien tai olentojen aikaansaama eikä vaikkapa pelkkä tuulenpuuska tai sattuma. Uskoessaan olevansa mahtavien henkivoimien tai Jumalan tukema ihminen saattaa kyetä hämmästyttävän nopeasti suuriin muutosliikkeisiin, esimerkiksi
parantumaan sairaudesta, pääsemään riippuvuudesta tai muuten uudistamaan elämänsä sisällön merkityksellisempään suuntaan.
Vaikka yliluonnolliseen liittyvät kokemukset näyttävät olevan varsin yleisiä, mielletään ne yhteiskunnassa marginaalisiksi sekä tabuluonteisiksi kokemuksiksi. Sosiaalisten sanktioiden, kuten maineen menetyksen, vuoksi niistä on tapana vaieta julkisuudessa ja virallisissa yhteyksissä.
Erityisesti 1990-luvulta lähtien ihmisten kiinnostus yliluonnolliseen aihepiiriin ja kokemuksiin näyttää lisääntyneen. Kiinnostus kytkeytyy laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa perinteisen uskonnon rooli on heikentynyt ja sen rinnalle on noussut ”uudeksi henkisyydeksi” kutsuttu ilmiö. Siihen katsotaan kuuluvaksi laaja variaatio erilaisia uskontoja, uskomuksia, filosofioita ja psykologisoivia teorioita ihmisen olemuksesta. Uuteen henkisyyteen liittyy usein myös institutionalisoidun uskonnon harjoittamisen sijasta kiinnostus kokea omakohtaisia uskonnollisia, henkisiä tai yliluonnollisia elämyksiä.
Yliluonnollisten ilmiöiden ongelma erityisesti tutkijan kannalta on niiden objektiivisen todennettavuuden vaikeus. Niiden olemassaoloa ei ole ollut mahdollista todistaa luonnontieteen vaatimukset täyttävällä tavalla. Koska yliluonnolliset kokemukset eivät ole konkreettisesti tavoitettavissa, niiden luonne tutkimuksen kohteena on vahvasti kielellinen; ne elävät kulttuurissa ja välittyvät toisille ihmisille ennen kaikkea kertomusten ja tarinoiden välityksellä.
Väitöskirjani koostuu kahdesta osasta. Ensiksi teen laajan kartoituksen aiempaan yliluonnollista kokemusta käsittelevään tutkimukseen ja tarkastelen siinä yhteydessä myös ”yliluonnollista” kulttuurisena ilmiönä. Tällaista kartoitusta ei ole aiemmin tehty, ja sen avulla luon viitekehyksen oman tutkimukseni empiiriselle osuudelle. Toiseksi raportoin yliluonnollisia kokemuksia analysoivan empiirisen tutkimuksen. Siinä keskityn tarkastelemaan sitä, millaisia vaikutuksia ihmiset kertovat yliluonnollisilla kokemuksilla olleen elämässään.
Tutkimukseni aihepiiri vie myös laajempien sosiaalipsykologisten kysymysten äärelle; miten ihmiset ylipäätään rakentavat tapahtumien tulkinnoista elämälleen merkitystä, joka voi ratkaisevasti vaikuttaa koko elämänkulkuun? Koska yliluonnolliset kokemussisällöt eivät ole itsestään selviä, ne voivat uudella tavalla nostaa näkyville nimenomaan tulkinnan ja merkitysten rakentumisen prosesseja sekä vaiheita.
Aineistonani oli 84 haastattelua ihmisiltä, jotka kertoivat kokeneensa yliluonnollisen kokemuksen. Aineisto kerättiin pääosin lehti-ilmoituksilla kolmessa vaiheessa vuosina 2003–2009. Aineisto oli
melko heterogeeninen, eli kertojien tausta ja elämäntilanne vaihtelivat. Haastateltavista oli naisia 57 ja miehiä 27.
Lähestyin aineistoa sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvan narratiivisen analyysin keinoin mallitarinoita, teemoja ja juonikaavioita kartoittaen. Rakensin aineistoni kertomusten pohjalta viisi erilaista tarinatyyppiä, joissa yliluonnollista kokemusta seurannut juonenkulku sekä tyyli tulkita kokemusta vaihtelivat. Tarinatyypit olivat nimeltään silminnäkijä (17 kertomusta), etsijä (22 kertomusta), oppilas (35 kertomusta), pelastettu (4 kertomusta) ja kamppailija (6 kertomusta). Tarinatyyppien nimet kuvastavat niiden päähenkilöiden erilaista suhdetta yliluonnolliseen ja kokemusten erilaisia tulkintoja ja vaikutuksia. Tarinatyypit kiinnittyivät myös erilaisiin kulttuurisiin mallitarinoihin ja niiden tarjoamiin merkityksiin. Täydensin analyysia luokittelemalla ja ryhmittelemällä aineistoani sekä tekemällä myös määrällistä vertailua eri tarinatyyppien elementtien kesken.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yliluonnollisiksi nimetyillä kokemuksilla mielletään olevan vaikutuksia niiden kokijoiden elämään. Kokemusten vaikutukset voivat olla neutraaleja, positiivisia tai negatiivisia. Aineistossa oli yhteensä 45 kertomusta, joissa yliluonnollinen kokemus toimi huomattavan elämänmuutoksen käynnistäjänä (N = 84). Näistä 39 kertojaa kuvasi muutoksen olleen positiivinen ja 6 kuvasi sen olleen negatiivinen. Aineiston loput 39 kertojaa kuvasi yliluonnollisen kokemuksen jääneen ihmettelyn, järkeilyn ja pohdintojen aiheeksi, ilman että se olisi muuttanut elämää konkreettisesti.
Vaikutusten muodostumisen kannalta ratkaisevin tekijä ei näyttänyt olevan itse kokemuksen sisältö, vaan ennen kaikkea sille annettu tulkinta ja tulkinnan varaan rakentunut merkitys tai rakentuneet merkitykset. Vaikuttavuuden kannalta keskeistä oli se, miten kokemuksesta rakennettiin kokonaisvaltainen kertomus, jossa ihminen punoi yhteen itselleen merkityksellisellä tavalla oudon kokemuksen, omaelämäkerrallisia aineksia sekä kulttuurin tarjoamia yliluonnollista koskevia tulkintoja.
Näytti siltä, että kun ihminen kerronnassaan sijoittaa kokemuksensa tiettyyn tulkintakontekstiin, kertojana ja kokijana hän asettuu myös itse suhteeseen tämän kontekstin kanssa. On oletettavaa, että tulkinta ohjaa päähenkilöä erilaiseen käyttäytymiseen ja toimintaan riippuen siitä, määritetäänkö poikkeuksellisen kokemuksen kontekstiksi jumalallinen ilmestys vai mielenterveyden horjunta. Lähtökohdiltaan samantyyppinen kokemus saattoi aineistoni kertomuksissa saada aikaan erilaisia vaikutuksia kertojien elämässä. Olennaiselta näytti se, millaisia tulkintoja kertoja kokemukselleen löysi tai omaksui sekä miten omaa kokemusta käsiteltiin sosiaalisten suhteiden tai ryhmien piirissä.
Jotta kokemuksen vaikutus muodostui elämää muuttavaksi, ei riittänyt, että kokemus sai tietynlaisen merkityksen, vaan tuon merkityksen täytyi kytkeytyä laajempaan merkitysten verkkoon tai ideologiaan. Keskeinen havainto tutkimuksessani oli lisäksi se, että omaan kokemukseen liitettyinä kulttuurista omaksutut tulkinnalliset ainekset, esimerkiksi uskonnolliset tai ideologiset elementit, voivat tulla osaksi ihmisten omaelämäkerrallisia kertomuksia ja henkilökohtaisia todellisuuskäsityksiä. Silloin ne toimivat jokapäiväisen elämän tapahtumien selittäjinä ja toiminnan inspiraationa. Positiivisen elämänmuutoksen toteutuminen vaati myös toisten, samankaltaisen yliluonnollisen tulkinnan jakavien tai sen hyväksyvien ihmisten tarjoamaa sosiaalista tukea.
Ihmisten tai ryhmien omaksumilla yliluonnollisen tulkinnoilla voi siis olla vaikutuksia, jotka ovat joskus luonteeltaan jopa dramaattisempia kuin realististen tulkintojen tuottamat vaikutukset. Kokemuksen merkitys voi muodostua elämän mullistavaksi, jos sen ajatellaan olevan yliluonnollisten voimien tai olentojen aikaansaama eikä vaikkapa pelkkä tuulenpuuska tai sattuma. Uskoessaan olevansa mahtavien henkivoimien tai Jumalan tukema ihminen saattaa kyetä hämmästyttävän nopeasti suuriin muutosliikkeisiin, esimerkiksi
parantumaan sairaudesta, pääsemään riippuvuudesta tai muuten uudistamaan elämänsä sisällön merkityksellisempään suuntaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]