Autonomic arousal to a direct gaze, cooperative behavior and reactive aggression among children with autism spectrum disorders : Associations with impairments in social skills
Kaartinen, Miia (2017)
Kaartinen, Miia
Tampere University Press
2017
Lastenpsykiatria - Paediatric Psychiatry
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-08-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0479-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0479-9
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin autismikirjon lasten autonomisia virittymisreaktioita suoraan katseeseen (osatyöt I ja II), yhteistyökäyttäytymistä (osatyö III) ja reaktiivisen aggressiivisuuden säätelyä (osatyö IV). Lisäksi tutkittiin edellä mainittujen tekijöiden yhteyksiä sosiaalisten taitojen vaikeuksiin, jotka ovat autismikirjon häiriöille ominaisia (osatyöt I-III).
Osatöissä I ja II autonomisia virittymisreaktioita ja niiden vaimenemista (habituaatiota) tutkittiin 23 autismikirjon lapselta sekä 21 verrokilta mittaamalla muutoksia ihonsähköjohtavuudessa lapsen nähdessä elävän ihmisen kasvoilla esitettynä katseärsykkeitä (suora katse, sivulle käännetty katse, ja suljetut silmät). Osatöissä III ja IV 27 autismikirjon poikaa ja kahdeksan autismikirjon tyttöä sekä 35 sukupuolen, iän ja kokonaisälykkyysosamäärän suhteen kaltaistettua verrokkia tekivät yhteistyökäyttäytymistä tutkivan Vangin dilemmasta (engl. the Prisoner’s dilemma) muokatun tehtävän ja reaktiivisen aggressiivisuuden säätelyä kartoittavan Pulkkinen Aggression Machine (PAM) –tehtävän. Osatyön III tulokset raportoitiin ainoastaan autismikirjon poikien ja heidän verrokkiensa osalta. Sosiaalisten taitojen vaikeuksia selvitettiin haastattelemalla lasten vanhempia 3Di-haastattelulla (engl. the Developmental, Dimensional and Diagnostic Interview) osatöissä I-III.
Autismikirjon lapset eivät eronneet verrokeista tilastollisesti merkitsevästi suoran katseen aikaansaamien autonomisten virittymisreaktioiden tai näiden virittymisreaktioiden vaimenemisen suhteen. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että mitä vähemmän autonomiset virittymisreaktiot vaimenivat toistettaessa suora katse -ärsykettä, sitä enemmän autismikirjon lapsilla oli vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa kielen ja muun sosiaalisen kommunikaation käytön, eleiden käytön ja ei-kielellisen leikin sekä sosiaalisen ilmaisukyvyn alueilla.
Autismikirjon pojat sitoutuivat yhteistyöhön yhtä usein kuin verrokkipojat. Tilanteessa, missä päätös yhteistyöhön sitoutumisesta piti tehdä tietämättä parin valintaa, autismikirjon pojan ja verrokkipojan valinnat yhteistyöhön sitoutumisen suhteen erosivat toisistaan yli puolessa kaltaistetuista pareista.
Autismikirjon pojat reagoivat voimakkaammilla aggressiivisilla puolustusreaktioilla kuin tavanomaisesti kehittyneet pojat tilanteissa, joissa heitä vastaan kohdistui voimakkuudeltaan heikko hyökkäys, tai joissa hyökkääjä oli vastakkaista sukupuolta. Autismikirjon tytöt eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi kaltaistetuista pareistaan aggressiivisten reaktioiden suhteen. Sosiaalisten taitojen vaikeuksien ei havaittu olevan yhteydessä yhteistyökäyttäytymiseen tai reaktiivisen aggressiivisuuden tasoon autismikirjon pojilla.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että poikkeava autonomisten virittymisreaktioiden vaimeneminen katsekontaktin aikana voi olla yksi niistä mekanismeista, jotka liittyvät epätyypilliseen sosiaaliseen käyttäytymiseen autismikirjon häiriöissä. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, liittyykö poikkeava autonomisten virittymisreaktioiden vaimeneminen katsekontaktin aikana autismikirjon häiriöiden patogeneesiin.
Tutkimuksen perusteella autismikirjon pojat kykenevät huomioimaan tasapuolisuutta yhteistyökäyttäytymisessä sellaisissa tilanteissa, joissa epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa vahinkoa itselle tai toiselle. On kuitenkin epäselvää, millaisia strategioita autismikirjon pojat hyödyntävät yhteistyövalintoja tehdessään, ja missä määrin nämä strategiat mahdollisesti eroavat tavanomaisesti kehittyneiden poikien käyttämistä strategioista. Lisätietoa tarvitaan myös mekanismeista, jotka voivat aiheuttaa aggressiivisten puolustusreaktioiden voimakkuuden lisääntymistä autismikirjon pojilla.
Osatöissä I ja II autonomisia virittymisreaktioita ja niiden vaimenemista (habituaatiota) tutkittiin 23 autismikirjon lapselta sekä 21 verrokilta mittaamalla muutoksia ihonsähköjohtavuudessa lapsen nähdessä elävän ihmisen kasvoilla esitettynä katseärsykkeitä (suora katse, sivulle käännetty katse, ja suljetut silmät). Osatöissä III ja IV 27 autismikirjon poikaa ja kahdeksan autismikirjon tyttöä sekä 35 sukupuolen, iän ja kokonaisälykkyysosamäärän suhteen kaltaistettua verrokkia tekivät yhteistyökäyttäytymistä tutkivan Vangin dilemmasta (engl. the Prisoner’s dilemma) muokatun tehtävän ja reaktiivisen aggressiivisuuden säätelyä kartoittavan Pulkkinen Aggression Machine (PAM) –tehtävän. Osatyön III tulokset raportoitiin ainoastaan autismikirjon poikien ja heidän verrokkiensa osalta. Sosiaalisten taitojen vaikeuksia selvitettiin haastattelemalla lasten vanhempia 3Di-haastattelulla (engl. the Developmental, Dimensional and Diagnostic Interview) osatöissä I-III.
Autismikirjon lapset eivät eronneet verrokeista tilastollisesti merkitsevästi suoran katseen aikaansaamien autonomisten virittymisreaktioiden tai näiden virittymisreaktioiden vaimenemisen suhteen. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että mitä vähemmän autonomiset virittymisreaktiot vaimenivat toistettaessa suora katse -ärsykettä, sitä enemmän autismikirjon lapsilla oli vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa kielen ja muun sosiaalisen kommunikaation käytön, eleiden käytön ja ei-kielellisen leikin sekä sosiaalisen ilmaisukyvyn alueilla.
Autismikirjon pojat sitoutuivat yhteistyöhön yhtä usein kuin verrokkipojat. Tilanteessa, missä päätös yhteistyöhön sitoutumisesta piti tehdä tietämättä parin valintaa, autismikirjon pojan ja verrokkipojan valinnat yhteistyöhön sitoutumisen suhteen erosivat toisistaan yli puolessa kaltaistetuista pareista.
Autismikirjon pojat reagoivat voimakkaammilla aggressiivisilla puolustusreaktioilla kuin tavanomaisesti kehittyneet pojat tilanteissa, joissa heitä vastaan kohdistui voimakkuudeltaan heikko hyökkäys, tai joissa hyökkääjä oli vastakkaista sukupuolta. Autismikirjon tytöt eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi kaltaistetuista pareistaan aggressiivisten reaktioiden suhteen. Sosiaalisten taitojen vaikeuksien ei havaittu olevan yhteydessä yhteistyökäyttäytymiseen tai reaktiivisen aggressiivisuuden tasoon autismikirjon pojilla.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että poikkeava autonomisten virittymisreaktioiden vaimeneminen katsekontaktin aikana voi olla yksi niistä mekanismeista, jotka liittyvät epätyypilliseen sosiaaliseen käyttäytymiseen autismikirjon häiriöissä. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, liittyykö poikkeava autonomisten virittymisreaktioiden vaimeneminen katsekontaktin aikana autismikirjon häiriöiden patogeneesiin.
Tutkimuksen perusteella autismikirjon pojat kykenevät huomioimaan tasapuolisuutta yhteistyökäyttäytymisessä sellaisissa tilanteissa, joissa epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa vahinkoa itselle tai toiselle. On kuitenkin epäselvää, millaisia strategioita autismikirjon pojat hyödyntävät yhteistyövalintoja tehdessään, ja missä määrin nämä strategiat mahdollisesti eroavat tavanomaisesti kehittyneiden poikien käyttämistä strategioista. Lisätietoa tarvitaan myös mekanismeista, jotka voivat aiheuttaa aggressiivisten puolustusreaktioiden voimakkuuden lisääntymistä autismikirjon pojilla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]