Idiopaattisen äkillisen kuulonmenetyksen etiologiset ja ennusteelliset tekijät
Haapamäki, Ruut (2017)
Haapamäki, Ruut
2017
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-01-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702101126
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702101126
Tiivistelmä
Äkillinen kuulonmenetys määritellään tilaksi, jossa sensorineuraalinen kuulo huononee vähintään 30 dB kolmella vierekkäisellä taajuudella 72 tunnin kuluessa. Etiologia jää valtaosassa tapauksista avoimeksi, jolloin puhutaan idiopaattisesta äkillisestä kuulonmenetyksestä. Etiologiaksi on esitetty muun muassa virusinfektioita, verisuoniperäistä syytä, sekä sisäkorvan kalvorepeämää, mutta varmaa näyttöä näistä ei ole. Altistavista tekijöistä käydään niin ikään keskustelua, mutta ainakin tupakointi näyttäisi nykytiedon valossa olevan riskitekijä. Tila vaatii korvalääkärin päivystyksellistä arviota. Perusterveydenhuollon lääkäreiden olisi syytä tuntea taudinkuva ja osata epäillä sitä herkästi potilailla, joilla kuulonmenetys on tapahtunut äkillisesti. Taudinkuvassa on usein myös hämääviä oireita, kuten korvan täyteyden ja lukkoisuuden tunnetta. Osalla potilaista virusinfektio edeltää tautia. Kliininen tutkimus on syytä tehdä systemaattisesti muiden syiden poissulkemiseksi. Kortikosteroideja käytetään rutiininomaisesti hoitoon, mutta näyttö niiden vaikuttavuudesta on edelleen avoin. Lukuisissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että viive hoidon aloituksessa on ennustetta heikentävä tekijä.
Ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi ikä, kuulonmenetyksen aste, audiogrammin muoto ja huimaus. Myös eri sairauksien, kuten diabeteksen yhteyttä ennusteeseen on tutkittu.
Tutkimme Tampereen Yliopistolliseen sairaalaan vuosien 2000 - 2009 aikana idiopaattisen äkillisen kuulonmenetyksen vuoksi konsultaatioon lähetettyä 217 potilasta. Sisäänottokriteereinä olivat 30 dB:n lasku kolmella vierekkäisellä taajuudella 72 tunnin kuluessa. Lisäksi toisen korvan kuulon tuli olla normaali. Jaoimme potilaat kahteen ryhmään toipumisen mukaan. Tutkimme oliko ryhmien välillä eroa sairauksien esiintyvyydessä. Tiedot haettiin potilasasiakirjoista vuoden 2015 keväällä. Havaitsimme että ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa sairauksien osalta. Tämä tulos on linjassa useiden tutkimusten kanssa, mutta ristiriitaisiakin tutkimustuloksia aiheesta on. Lisää tutkimuksia tutkimustietoa tarvitaan edelleen.
Ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi ikä, kuulonmenetyksen aste, audiogrammin muoto ja huimaus. Myös eri sairauksien, kuten diabeteksen yhteyttä ennusteeseen on tutkittu.
Tutkimme Tampereen Yliopistolliseen sairaalaan vuosien 2000 - 2009 aikana idiopaattisen äkillisen kuulonmenetyksen vuoksi konsultaatioon lähetettyä 217 potilasta. Sisäänottokriteereinä olivat 30 dB:n lasku kolmella vierekkäisellä taajuudella 72 tunnin kuluessa. Lisäksi toisen korvan kuulon tuli olla normaali. Jaoimme potilaat kahteen ryhmään toipumisen mukaan. Tutkimme oliko ryhmien välillä eroa sairauksien esiintyvyydessä. Tiedot haettiin potilasasiakirjoista vuoden 2015 keväällä. Havaitsimme että ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa sairauksien osalta. Tämä tulos on linjassa useiden tutkimusten kanssa, mutta ristiriitaisiakin tutkimustuloksia aiheesta on. Lisää tutkimuksia tutkimustietoa tarvitaan edelleen.