Potentiaalisesti epäsuotuisten lääkkeiden käyttö yli 65-vuotiailla
Hupli, Antti (2017)
Hupli, Antti
2017
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-02-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702101121
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201702101121
Tiivistelmä
Iäkkäiden lääkehoito on monimutkaista. Tämä johtuu suurelta osin ikääntymiseen liittyvistä fysiologisista muutoksista, monista eri sairauksista sekä useasta päällekkäisestä lääkkeestä. Näistä muutoksista johtuen ikääntyneet ovat suuremmassa vaarassa potentiaalisesti epäsuotuisille lääkemääräyksille ja tätä kautta lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksille. Tästä seuraa lisääntyvää sairastavuutta, sairaalaan joutumisia, turhia kustannuksia ja jopa kuolleisuutta.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yhdessä suomalaisessa kaupungissa terveyskeskuksessa tiettynä ajankohtana asioineita yli 65-vuotiaita potilaita ja katsottiin kuinka paljon he käyttivät potentiaalisesti epäsuotuisia lääkkeitä. Yhteensä aineistossa yli 65-vuotiaita oli 2 391, heidän keski-ikä oli 75,1 vuotta ja heillä oli käytössä keskimäärin 5,3 lääkettä. Näiden potilaiden lääkelistat ajettiin Terveysportin SFINX-PHARAO -tietokannan läpi. Huomasimme, että potilaista 584:lla (24,4 %:lla) oli vähintään yksi C- tai D-luokan interaktio. Lisäksi 1 407:llä (59 %:lla) potilaista oli joko C- tai D-luokan haittavaikutusriski.
Tämän tutkimuksen perusteella suomalaisilla yli 65-vuotiailla on kohtalaisen paljon potentiaalisesti epäsuotuisia lääkkeitä. Iäkkäillä vältettävistä lääkeryhmistä tässäkin tutkimuksessa nousivat eniten esille useiden psyykenlääkkeiden ja useiden keskushermoston kautta vaikuttavien muidenkin lääkkeiden samanaikainen käyttö sekä tulehduskipulääkkeiden ja antikolinergien käyttö.
Tutkimuksessa käytetyt tietokannat ovat hyödyllisiä apuvälineitä lääkitysongelmien selvittämisessä. Niiden avulla ei voida kuitenkaan kliinisesti arvioida onko lääkitys täysin sopimaton. Iäkkäiden lääkehoidon kokonaisarvioinnissa tulisi miettiä kokonaisuutta. Onko lääkkeet määrätty diagnostisten kriteerien perusteella. Oireiden perusteella määrättyjen lääkkeiden osalta tulisi pohtia oireiden syitä, lääkityksen tarpeellisuutta, tehoa ja haittoja. Lisäksi tulisi pohtia onko todettujen sairauksien hoidot suositusten mukaiset ja ovatko niiden lääkehoidot nimenomaan iäkkäälle tarpeellisia tai riittäviä. Turhia lääkehoitoja tulisi karsia, mutta hyödyllisiä lääkkeitä ei pidä välttää.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yhdessä suomalaisessa kaupungissa terveyskeskuksessa tiettynä ajankohtana asioineita yli 65-vuotiaita potilaita ja katsottiin kuinka paljon he käyttivät potentiaalisesti epäsuotuisia lääkkeitä. Yhteensä aineistossa yli 65-vuotiaita oli 2 391, heidän keski-ikä oli 75,1 vuotta ja heillä oli käytössä keskimäärin 5,3 lääkettä. Näiden potilaiden lääkelistat ajettiin Terveysportin SFINX-PHARAO -tietokannan läpi. Huomasimme, että potilaista 584:lla (24,4 %:lla) oli vähintään yksi C- tai D-luokan interaktio. Lisäksi 1 407:llä (59 %:lla) potilaista oli joko C- tai D-luokan haittavaikutusriski.
Tämän tutkimuksen perusteella suomalaisilla yli 65-vuotiailla on kohtalaisen paljon potentiaalisesti epäsuotuisia lääkkeitä. Iäkkäillä vältettävistä lääkeryhmistä tässäkin tutkimuksessa nousivat eniten esille useiden psyykenlääkkeiden ja useiden keskushermoston kautta vaikuttavien muidenkin lääkkeiden samanaikainen käyttö sekä tulehduskipulääkkeiden ja antikolinergien käyttö.
Tutkimuksessa käytetyt tietokannat ovat hyödyllisiä apuvälineitä lääkitysongelmien selvittämisessä. Niiden avulla ei voida kuitenkaan kliinisesti arvioida onko lääkitys täysin sopimaton. Iäkkäiden lääkehoidon kokonaisarvioinnissa tulisi miettiä kokonaisuutta. Onko lääkkeet määrätty diagnostisten kriteerien perusteella. Oireiden perusteella määrättyjen lääkkeiden osalta tulisi pohtia oireiden syitä, lääkityksen tarpeellisuutta, tehoa ja haittoja. Lisäksi tulisi pohtia onko todettujen sairauksien hoidot suositusten mukaiset ja ovatko niiden lääkehoidot nimenomaan iäkkäälle tarpeellisia tai riittäviä. Turhia lääkehoitoja tulisi karsia, mutta hyödyllisiä lääkkeitä ei pidä välttää.