Sairaalahoitoa vaativat aivovammat Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2010
Haapala, Ilkka (2017)
Haapala, Ilkka
2017
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-01-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701171034
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201701171034
Tiivistelmä
Traumaattinen aivovamma on Suomessa yleisin alle 45 -vuotiaiden peruskuolinsyy. Lisäksi aivovammat aiheuttavat pysyvää invaliditeettia ja elämänlaadun heikkenemistä sekä merkittävän taloudellisen taakan terveydenhuoltojärjestelmälle. Aivovammojen epidemiologiasta on kansainvälisesti varsin paljon tutkimustietoa, mutta Suomesta ei kuitenkaan ole viime vuosina tehty väestöpohjaista tutkimusta aivovammojen epidemiologiasta tai vammamekanismeista. Tänä aikana väestö on vanhentunut, vuotokomplikaatioille altistavien verenohennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja aivovammojen hoito joiltakin osin muuttunut.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aivovammojen epidemiologiaa ja vammamekanismeja sekä kuvata Taysin aivovammapotilaiden hoidon tila vuonna 2010 prosessinomaisesti. Tavoite oli vastata kysymyksiin: ketä hoidettiin, miten hoidettiin ja mikä oli hoidon tulos. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin potilaiden jakautumista yliopistosairaalan erityisvastuualueen eri sairaanhoitopiirien välillä.
Aineistona oli vuoden 2010 aikana Taysissa aivovamman vuoksi hoidetut potilaat, jotka oli otettu vähintään yhdeksi yöksi sairaalahoitoon. Yleisin diagnoosi oli subduraalivuoto, jonka sai 40% potilaista. Potilaiden ikäjakauma painottui selvästi vanhempiin ikäryhmiin, ja suurin yksittäinen ikäryhmä oli yli 75 - vuotiaat potilaat. Koko aineistossa vammamekanismien jakauma vastasi suurin piirtein Alarannan ym. (2002) lukuja, mutta vammamekanismeissa havaittiin selvä ero eri ikäryhmien välillä. Alle 25 - vuotiailla putoaminen oli yleisin vammamekanismi (32,2%), kun taas yli 75 - vuotiailla useampi kuin kolme neljästä aivovammasta tuli kaatumisen vuoksi. Liikenteessä 37% aivovammoista sattui polkupyöräilijöille. Suuri valtaosa kaikista aivovammoista oli vaikeusasteeltaan lieviä (82,4%), ja potilaat tulivat hoitoon pääosin päivystysajalla (72,6%). Yli 75 - vuotiaista aivovammapotilaista lähes kaksi kolmasosaa käytti jotain verenohennuslääkettä. Potilasjakauma erityisvastuualueella vastasi suunnilleen sairaanhoitopiirien väestöosuuksia, mutta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä lähetettiin oletettua vähemmän potilaita Taysiin. Valtaosa vaikean aivovamman saaneista potilaista kuljetettiin suoraan yliopistosairaalaan, mutta 22 potilasta päätyi ensin ei-neurokirurgisen yksikön hoitoon. Yli kolmasosa potilaista tarvitsi operatiivista hoitoa. Yleisin toimenpide oli trepanaatio (57% kaikista toimenpiteistä). Operatiivisesti hoidetut potilaat painottuivat trepanaatioiden ja kraniotomioiden osalta vanhempiin (yli 50 - vuotiaat) ikäryhmiin.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aivovammojen epidemiologiaa ja vammamekanismeja sekä kuvata Taysin aivovammapotilaiden hoidon tila vuonna 2010 prosessinomaisesti. Tavoite oli vastata kysymyksiin: ketä hoidettiin, miten hoidettiin ja mikä oli hoidon tulos. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin potilaiden jakautumista yliopistosairaalan erityisvastuualueen eri sairaanhoitopiirien välillä.
Aineistona oli vuoden 2010 aikana Taysissa aivovamman vuoksi hoidetut potilaat, jotka oli otettu vähintään yhdeksi yöksi sairaalahoitoon. Yleisin diagnoosi oli subduraalivuoto, jonka sai 40% potilaista. Potilaiden ikäjakauma painottui selvästi vanhempiin ikäryhmiin, ja suurin yksittäinen ikäryhmä oli yli 75 - vuotiaat potilaat. Koko aineistossa vammamekanismien jakauma vastasi suurin piirtein Alarannan ym. (2002) lukuja, mutta vammamekanismeissa havaittiin selvä ero eri ikäryhmien välillä. Alle 25 - vuotiailla putoaminen oli yleisin vammamekanismi (32,2%), kun taas yli 75 - vuotiailla useampi kuin kolme neljästä aivovammasta tuli kaatumisen vuoksi. Liikenteessä 37% aivovammoista sattui polkupyöräilijöille. Suuri valtaosa kaikista aivovammoista oli vaikeusasteeltaan lieviä (82,4%), ja potilaat tulivat hoitoon pääosin päivystysajalla (72,6%). Yli 75 - vuotiaista aivovammapotilaista lähes kaksi kolmasosaa käytti jotain verenohennuslääkettä. Potilasjakauma erityisvastuualueella vastasi suunnilleen sairaanhoitopiirien väestöosuuksia, mutta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä lähetettiin oletettua vähemmän potilaita Taysiin. Valtaosa vaikean aivovamman saaneista potilaista kuljetettiin suoraan yliopistosairaalaan, mutta 22 potilasta päätyi ensin ei-neurokirurgisen yksikön hoitoon. Yli kolmasosa potilaista tarvitsi operatiivista hoitoa. Yleisin toimenpide oli trepanaatio (57% kaikista toimenpiteistä). Operatiivisesti hoidetut potilaat painottuivat trepanaatioiden ja kraniotomioiden osalta vanhempiin (yli 50 - vuotiaat) ikäryhmiin.