Päivystyspoliklinikalta kotiutuvien iäkkäiden potilaiden ja läheisten ohjaus : hypoteettisen mallin kehittäminen
Palonen, Mira (2016)
Palonen, Mira
Tampere University Press
2016
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-12-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0277-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0277-1
Tiivistelmä
Iäkkään väestön määrän kasvun ja laitospalveluiden vähentymisen myötä iäkkäiden potilaiden päivystyspoliklinikkakäyntien määrä on lisääntynyt. Monet vanhuksista ovat suhteellisen hyväkuntoisia ja lähtevät päivystyspoliklinikalta omaan kotiin, millä on vaikutusta myös heidän läheistensä elämään. Kotiutumisen suunnittelulla ja siihen liittyvällä ohjauksella voidaan varmistaa hoidon jatkuvuus kotona sekä mahdollistaa iäkkäiden potilaiden ja läheisten arjen sujuminen päivystyspoliklinikkakäynnin jälkeen. Yhtenä kotona selviytymistä edistävänä tekijänä on läheisten osallistuminen ohjaukseen. Kotiutumisen myötä iäkkäillä potilailla on usein toistuvia, suunnittelemattomia käyntejä päivystyspoliklinikalla. Nämä käynnit voivat heikentää potilaiden elämänlaatua ja terveyttä, sekä lisäävät terveydenhuollon kustannuksia ja päivystyspoliklinikoiden työkuormaa. Osa suunnittelemattomista käynneistä olisi vältettävissä hyvällä ohjauksella. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää päivystyspoliklinikalta kotiutuvien iäkkäiden potilaiden ja heidän läheistensä ohjausta sekä selittää ohjauksen yhteyttä kotiutumisvalmiuteen päivystyspoliklinikalta. Perimmäisenä tavoitteena oli pyrkiä vähentämään ennakoimattomia uusintakäyntejä kehittämällä iäkkäiden potilaiden ja läheisten ohjausta päivystyspoliklinikalla.
Tämä väitöskirjatutkimus tehtiin vuosina 2012–2016 iäkkäiden potilaiden ja läheisten ohjauksesta päivystyspoliklinikalla sekä ohjauksen yhteydestä heidän kotiutumisvalmiuteensa. Aineisto koostui yli 75-vuotiaiden potilaiden ja heidän läheistensä kyselylomakkeiden vastauksista sekä potilaiden, läheisten ja päivystyspoliklinikan hoitajien haastatteluista.
Tutkimus osoitti, että päivystyspoliklinikalta kotiutuvien iäkkäiden potilaiden ja heidän läheistensä ohjaus oli vähäistä. Kuitenkin ne potilaat ja läheiset, jotka saivat ohjausta, olivat valmiimpia kotiutumaan kuin ne, jotka eivät saaneet lainkaan ohjausta. Ohjaus osoittautui ihanteellisuuden harhaksi, jossa odotukset ja tieto hyvästä ohjauksesta eivät toteudu. Iäkkäiden potilaiden itsemääräämisoikeutta kunnioitettiin ihanteen tasolla, mutta se oli myös helppo ohittaa. Ammattilaisilla oli halu ja kyky vastuunottoon sekä potilaista ja läheisistä huolehtimiseen ohjaustilanteissa. Potilaat ja läheiset luovuttivatkin valtansa mielellään ammattilaisille. Toisaalta ammattilaisten tiedon ja toiminnan välillä oli ristiriita, jolloin näyttöön perustuvan tiedon siirtymisessä käytäntöön oli puutteita. Nämä puutteet ilmenivät esimerkiksi erilaisina ohjauksen kehittämistarpeina. Toiminnan keskiössä oli pienistä palasista koostuva vuorovaikutuksen mosaiikki, jota kuvaavat monimutkaiset ammattilaisten väliset suhteet sekä ristiriitaisuudet ammattilaisten vuorovaikutussuhteissa potilaisiin ja läheisiin.
Tulosten avulla on mahdollista kehittää päivystyspoliklinikalla tapahtuvaa ohjausta sekä organisaatio- että yksilötasolla. Tutkimuksen perusteella on suositeltavaa varmistaa päivystyspoliklinikalta kotitutuvien iäkkäiden potilaiden riittävä ohjauksen määrä ja laatu sekä mahdollistaa läheisten osallistuminen ohjaukseen.
Tämä väitöskirjatutkimus tehtiin vuosina 2012–2016 iäkkäiden potilaiden ja läheisten ohjauksesta päivystyspoliklinikalla sekä ohjauksen yhteydestä heidän kotiutumisvalmiuteensa. Aineisto koostui yli 75-vuotiaiden potilaiden ja heidän läheistensä kyselylomakkeiden vastauksista sekä potilaiden, läheisten ja päivystyspoliklinikan hoitajien haastatteluista.
Tutkimus osoitti, että päivystyspoliklinikalta kotiutuvien iäkkäiden potilaiden ja heidän läheistensä ohjaus oli vähäistä. Kuitenkin ne potilaat ja läheiset, jotka saivat ohjausta, olivat valmiimpia kotiutumaan kuin ne, jotka eivät saaneet lainkaan ohjausta. Ohjaus osoittautui ihanteellisuuden harhaksi, jossa odotukset ja tieto hyvästä ohjauksesta eivät toteudu. Iäkkäiden potilaiden itsemääräämisoikeutta kunnioitettiin ihanteen tasolla, mutta se oli myös helppo ohittaa. Ammattilaisilla oli halu ja kyky vastuunottoon sekä potilaista ja läheisistä huolehtimiseen ohjaustilanteissa. Potilaat ja läheiset luovuttivatkin valtansa mielellään ammattilaisille. Toisaalta ammattilaisten tiedon ja toiminnan välillä oli ristiriita, jolloin näyttöön perustuvan tiedon siirtymisessä käytäntöön oli puutteita. Nämä puutteet ilmenivät esimerkiksi erilaisina ohjauksen kehittämistarpeina. Toiminnan keskiössä oli pienistä palasista koostuva vuorovaikutuksen mosaiikki, jota kuvaavat monimutkaiset ammattilaisten väliset suhteet sekä ristiriitaisuudet ammattilaisten vuorovaikutussuhteissa potilaisiin ja läheisiin.
Tulosten avulla on mahdollista kehittää päivystyspoliklinikalla tapahtuvaa ohjausta sekä organisaatio- että yksilötasolla. Tutkimuksen perusteella on suositeltavaa varmistaa päivystyspoliklinikalta kotitutuvien iäkkäiden potilaiden riittävä ohjauksen määrä ja laatu sekä mahdollistaa läheisten osallistuminen ohjaukseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]